Halloween-askarteluja

October 26, 2018, 8:27 am

≪ Previous: suomenkielinen Mollie Makes joulunumero

Pidetään viime vuoden tapaan pihan lasten perheiden kanssa yhteiset Halloweenjuhlat ulkona. Viime vuonna tein ensimmäistä kertaa ikinä kurpitsalyhdyn ja se oli niin kivaa, että tänä vuonna repäisin ja tein kaksi. Toista varten lapset piirsivät mallin paperille ja kaiversin mahdollisimman saman näköisen (oikealla puolen) ja toisesta tein omien mieltymyksieni mukaan pelottavan sijasta suloisen ja inspiraatio siihen ihan suoraan Muita Ihania -blogin edellisten vuosien kurpitsalyhdyistä.

Juhlat pidetään tosiaan ulkona, joten tein säänkestävän "viirinauhan" maitopurkeista leikatuista pahveista. Osa örkeistä meinaa väkisinkin kääntyä väärin päin, mutta ei se haittaa, niin kotikutoinen viritelmä on tämä muutenkin.

Viime vuodelta oli vielä tallella muumiolyhdyt, joista en silloin älynnyt ottaa kuvia päivännäöllä. Ne on tehty liimaamalla tyhien lasisten hillopurkkien ympärille sideharsoa ja silmät. Idea alunperin jostain Pinterestin syövereistä. Nääkin on tosi söpöjä!

Vielä on onneksi aikaa, niin mahdollisesti tekaisen vielä jotain lisää ja naapurit toki tuovat myös jotain. En malta odottaa, viime vuonna ainakin oli tosi kiva tunnelma, vaikka vettä satoi koko ajan.

Tänä vuonna saattaa sataa lunta, mutta onneksi ehdin käydä kuvaamassa nämä vielä lokakuun lopun karuissa maisemissa.

Ja nyt suunnitteleen kakkapökälekakkua tai muuta tarjottavaksi vietävää teemaherkkua.

↧

Lasten kanssa Kirjamessuilla

October 31, 2018, 4:48 am

≫ Next: Amos Rex yksin ja lapsen kanssa

≪ Previous: Halloween-askarteluja

Liput saatu Messukeskukselta

Jo alkusyksystä tupsahti sähköpostiini kutsu (ja liput) tulla lasten kanssa tutustuun Helsingin Kirjamessujen lasten alueeseen. En ole koskaan käynyt kirjamessuilla ja ajattelin että noh, mennään jos sattuu sopiin kalenteriin. No, sattuihan se sopiin ja sinne lähdettiin!

Saatoin olla vähän ennakkoluuloinen ja niin olivat lapsetkin, vaikka toki meillä lastenkirjoja luetaan paljon. En vaan ole ehtinyt tietokirjoja lukuun ottamatta lukeen mitään aikuisten kirjoja juuri ollenkaan vuosikausiin. Ennen kuin hurahdin lopullisesti neulomiseen, luin kyllä paljon ja rakastin lukea kirjoja ja varmasti tulee vielä elämänvaiheita, jolloin ahkera lukeminen palaa ohjelmistoon, se vaan ei ole juuri nyt. Oletin siis, että kirjamessuille olen jotenkin liian tavis, että pitäisi olla jotenkin kultturellimpi tyyppi. Mistä lie näitä ajatuksia tulee, mutta onneksi ennakkoluulot on helppo rikkoa.

Messut siis olivat ja menivät, ne olivat viime viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Lasten alue oli IHANA. Harmittaa vähän, että ehdimme sinne vasta sunnuntaina, sillä perjantaina ja lauantaina siellä olisi ollut Pikku Kakkosenkin porukkaa paikalla. Mutta kyllä sunnuntainakin oli kivaa. Lasten kirjastoauto oli paikalla ja siinä riitti ihmeteltävää, monessakin eri paikassa luettiin satuja ääneen ja oli paljon askarreltavaa ja puuhattavaa. Alueella kävi kaikenlaisia hahmoja kuten Muumit, Supermarsu ja Tatu ja Patu.

Muuallakin, kuin varsinaisella lasten alueella oli kyllä kivaa. Lasten (ja minun) suuresti fanittama Kalevauva.fi veti pienen keikan ja satuttiin sattumalta paikalle. Lisäksi esillä oli toki tietokirjojakin, eli meillekin mieluisia käsityö- ja retkikirjoja. Joskaan lasten levottomuuden vuoksi en päässyt niihin kovin läheisesti tutustuun.

Mulla oli tarkoituksena vaivihkaa ostaa se uusin Tatu ja Patu olettevasti hemmetin hyvällä messualennuksella joulupukin pussiin, mutta nyt kävi niin, että löytämäni halvinkin tarjous oli kalliimpi, kuin normihinta Prismassa, eli ei sitten ostettu.

Lapset eivät kovin pitkään jaksaneet messualueella pyöriä, mutta piristyivät kun kuulivat samalla olevista ruoka ja viini -messuista ja kävivät maistelemassa hienon asiantuntevasti kaikki maistiaiset, tai lähinnä jälkkärit ja sipsit.

Kyllä mä voisin lähteä ens vuonnakin ja luulen, että lapset ovat ihan samaa mieltä.

↧

Amos Rex yksin ja lapsen kanssa

November 4, 2018, 6:35 am

≫ Next: Lumi Karmitsan Muhkeat sukat

≪ Previous: Lasten kanssa Kirjamessuilla

Helsingin uusin taidemuseo, Amos Rex, on kutitellut siitä asti, kun se aukesi, mutta pitkät jonot ovat venyttäneet sinne lähtemistä. Nyt mulla viimein on ollut aikaa jonottaa ja kävinkin siellä keskiviikkona ihan yksikseni. Olin melkoisen tunnemyrskyn vallassa ja yleensä en museoissa pysty moisessa mielentilassa keskittyyn mihinkään, vaan tulee vähän "juosten kustua" näyttelytilat läpi. Onneksi minulla on Museokortti, niin uskalsin ottaa riskin ja mennä, vaikka en ollut varma, miten jaksan keskittyä. Pääsylippu aikuiselta on normaalisti 18 euroa, joten siihen hintaan ja 45 minuutin jonotuksella olisin ilman kyseistä korttia kyllä jättänyt sen päivän osalta museovierailu väliin.

Olen nähnyt Amos Rexistä aivan valtavat määrät kuvia, videoita ja juttuja somessa, joten pelkäsin sitäkin, että tuntuuko näyttely jo valmiiksi nähdyltä. Onneksi kyseessä on sen luokan elämys, että sitä ei voi kuviin eikä videoihin mitenkään vangita. Unohdin samantien kaikki pään sisällä valloillaan olevat maalliset murheet ja viimeinen teos välkkyvine valoineen ja kovine äänineen sai ihan kyyneleet silmiin. Siinäkin otin kyllä riskin, sitä kun ei suositeltu migreeniongelmaisille (eikä epileptikoille).

Kokemus oli niin hieno, että halusin tottakai jakaa sen lapsillenikin ja mieluiten molemmille erikseen yhteisenä laatuaikana minun kanssani, eikä sellaisena normaalina hulabalooreissuna, missä lapsilla menee mahdollisesti ihan höpöksi.

Ja koska minulla on se museokortti ja lapset pääsevät ilmaiseksi, ongelmana on vain jonottamiseen motivointi. Pienemmän kanssa tosin ilmeisesti pääsisi rattaiden kanssa jonon ohi, mutta 6-vuotiaan kanssa ei auta kuin jonottaa.

Kuten arvelinkin, lapsi oli aivan haltioissaan museon näyttelystä, valoista ja äänistä.

Ja ennen kaikkea, lapsen kanssa oli aivan mielettömän kivaa osallistua teokseen värittämällä lisko ja sammakko, mitkä skannattiin seinille seikkaileen. Jokin logiikka siinä oli, millä perusteella lisääntyvät ja liikkuvat. Oma sammakkoni hävisi minuutissa kuin tuhka tuuleen, mutta pojan värittämä lisko monistui moninkymmenkertaisesti, sillä niitä juoksenteli siellä sun täällä koko museovierailumme ajan. Ja mikäs sen hauskempaa!

Itse väritetyn liskon bongailun lisäksi kasvateltiin seinille kukkia käden liikkeellä ja sekoiltiin peilien kanssa (siis minä sekoilin, meinasin kahdesti kävellä peilikuvaani päin).

Kun peilisokkelosta selvittiin salin toiselle puolen, oli vielä lisää ääntä ja valoja tiedossa.

Viimeisimpään teokseen otettiin vain tietty henkilömäärä kerrallaan, keskiviikon visiitillä jouduin jonottaan, mutta tänään pojan kanssa päästiin suoraan sisään. Lapsille ja muille herkkäkorvaisille (tai kuulostansa huolta pitäville) oli tarjolla kuulosuojaimia.

Suosittelen kyllä aivan ehdottomasti käymään. Itselläni museovierailu oli antoisampi lapsen kanssa kuin yksikseni. Harkitsen vielä, toisinko tosiaan pienemmänkin lapsen tänne, tosin hänen kanssaan ei välttämättä mentäisi sinne viimeiseen teokseen ollenkaan.

Museon ulkoalueen "pömpelit" ovat lasten suosikkeja nekin, mutta minua vähän karmii, vaikka en olekaan lainkaan pahimmasta päästä "ei ei, älkää, heti alas sieltä" -äiti. Kyllä siellä joskus vielä kopisee, viimeistään sitten kun tulee liukkaat kelit.

Ja vaikka lapset pysyisivätkin hengissä, niin en minä siitäkään tykkää, että lasketaan kivetyksellä pyllymäkeä haalarien persaukset puhki.

Mutta tykkään tosi paljon silti näiden pömpeleiden ulkonäöstä ja siitä, mitä ne tekevät kaupunkikuvalle.

↧

Lumi Karmitsan Muhkeat sukat

November 8, 2018, 2:58 am

≫ Next: Pitkä jämälankakaarrokepaita

≪ Previous: Amos Rex yksin ja lapsen kanssa

Kirja saatu arvostelukappaleena kustanjalta / Moreeni
Kuvissa näkyvät Kaupunkilangan langat saatu bloginäkyvyyteen / Kaupunkilanka
Muut langat ihan itse ostettuja

Huh huh kuulkaas käsitöiden ystävät, tänä syksynä on ilmestynyt niin julmetun paljon mielenkiintoisia käsityökirjoja, että ei ehdi edes kaikkiin parhaimpiin tutustua ja blogata! Yksi ennakkoon eniten odottamani uutuus on Lumi Karmitsan Muhkeat sukat.

Lumi Karmitsa on tunnettu aiemmista kirjoistaan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat (1 ja 2), joissa on todella yksityiskohtaisia kirjoneuleita. Tässä kirjassa on pelkästään sukkia ja ne ovat paksusta langasta (vähintään Novitan 7 veljestä -paksuista) ja muhkeutta on lisätty pitseillä ja palmikoilla.

Sukkamallit on ihan viimeisen päälle mietittyjä ja kuviot jatkuvat sulavasti kantapäät ja kavennukset silmukalleen mietittynä. Eli kenen tahansa visuaalisen perfektionistinkin silmää varmasti miellyttää. Itse pystyn kyllä neuloon sellaisiakin sukkia, missä on perussukan ohjeeseen vain lätkäisty joku pitsi päälle, mutta kyllä tämä tämmöinen täydellisyys kuitenkin hivelee silmää ihan eri tavalla.

Yleensä tämän tyyppisiä sukkakirjoja on totuttu näkeen vain ohuella langalla toteutetuista sukista, joten tämä iskee myös heihin, jotka vannovat paksun langan ja paksujen sukkien nimeen. Ja mikäli siskoani on uskominen, ne paksusta langasta tehdyt sukat ovat aina lahjalaatikon halutuimpia, vaikka itse käytämmekin lähinnä niitä ohuita. Lahjaneuleet mielessä siis itsekin kirjaa arvosteltavaksi pyysin. Näitä sukkia kelpaa antaa lahjaksi. Toki paksut sukat myös valmistuvat ohuita nopeammin ja kaaviotoistoja on vähemmän.

Kirjassa on ensin esitelty sukat kuvineen ja saateteksteineen ja kaaviot on koottu kirjan loppuosaan. Tykkään tästä tavasta, malleja on helpompi selata, kun ovat peräkkäin. Kuitenkin ohjeosastolla on myös hyvät kuvat valmiista sukista, joten ei siinäkään tarvi sitten plärätä, että missäs se kuva näistä olikaan.

Kaiken kaikkiaan siis oikein hienosti toteutettu kirja ja varmasti osuu hyvään markkinarakoon.

Mainitsinko jo, että kirjan kuvat ovat UPEITA.

↧

Pitkä jämälankakaarrokepaita

November 10, 2018, 4:54 am

≫ Next: Kässämessut tulevat, oletko valmis?

≪ Previous: Lumi Karmitsan Muhkeat sukat

Esikoinen oli käynyt eskarista käsin jäähallissa luistelemassa ja innostuttiin sitten koko perhe lähteen jäähallin ilmaiselle yleisöluisteluvuorolle. Itse sain pukea ylleni juuri edellisenä päivänä puikoilta pudonneen pitkän villapaidan, minkä neuloin tässä viimeisen kuukauden aikana yllättävän joutuisasti.

Tuntuu kertakaikkiaan pyhäinhäväistykseltä julkaista ekat blogikuvat valmiista paidasta kännykällä huonossa valossa kuvattuina ja ilman yksityiskohtamakroja, mutta marraskuun haasteet valokuvaamisen suhteen lienee kaikilla tiedossa, etenkin kun vaate, mikä pitäisi kuvata, on itsensä päällä, joten mennään nyt näillä.

Paita-ajatus lähti siitä, kun pyörittelin Gründlin hot socks madena 6-säikeisten raitasukkalankojen jämiä ja mietin, mitä niistä tekisin. Koska en tarvitse tähän hätään sen paksuisia sukkia ja ne langat on ihan tosi kauniita (hehkuttanut niitä enemmänkin tässä postauksessa viime keväältä ja sieltä näkyy myös hyvin, minkälaisesta langasta on kyse), päätin raidoittaa niistä harmaan Novitan Nallen kanssa itselleni kaarrokevillapaidan. Neuloin paidan 4 mm puikoilla, resorit 3 mm.

Ei mulla mitään ohjetta ollut. Sen verran paljon olen lapsille neulonut villapaitoja, että tiedän jo, miten sellainen rakentuu. Otin ihan randommäärän silmukoita pääntietä varten ja totesin, että pää mahtuu siitä läpi. Pääntieresorin jälkeen neuloin jokusen kerroksen lyhennettyjä kerroksia niskaan, jotta kaulapuolelta ei ahdistaisi ja paita istuisi paremmin ja sitten aloitin kaarrokkeen lisäykset siten, että lisäsin joka neljäs kerros 16 silmukkaa kuitenkin niin, että lisäykset ovat aina vähän eri kohdassa. Joka neljäs oli helppo ja aivoton, kun tein kahden kerroksen raitoja harmaan ja värillisen kanssa.

Kun tuli aika eroitella hihat, laskin mittanauhan kanssa suunnilleen, missä suhteessa silmukoita pitää jättää hihoihin versus vartaloon ja osuin kerrasta oikeeseen, tuurilla varmaan. Hihat neuloin alaspäin kaventuvina täysipitkinä ja ennen vartalo-osaa, ettei tarvi sitten lopuksi neuloa ohutta putkea niin, että koko puolikiloinen villapaita pyörii sen juuressa.

Kun hihat olivat valmiit, aloitin loppupaidan ja lisäsin koko matkalta silmukoita niin sivuihin, kuin silloin tällöin myös muualle.

Haaveissa oli reippaammin alaspäin levenevä tunika, mutta tein lisäyksiä kuitenkin vähän liian varovasti ja tästä tuli lähinnä pitkä paita. Ei se mitään, sillä hyvä se on näinkin.

Oikein passeli paita ja pituutensa vuoksi talven tullen lämmittää mukavasti myös takamusta takin alla.

↧

Kässämessut tulevat, oletko valmis?

November 12, 2018, 11:55 pm

≫ Next: ihan vaan yks trikootunika

≪ Previous: Pitkä jämälankakaarrokepaita

Postaus kirjoitettu messujen blogipassia vastaan

Viikonloppuna on Suomen kädentaidot -messut Tampereella. Tuo vuoden odotetuin ja kovin juttu, minkä vuoksi marraskuut eivät koskaan tunnu ankeilta!

Etukäteisvalmistelu saattaa kannattaa ja itsekin olen käyttänyt jokusen hetken messuhommien suunnitteluun. Etukäteisvalmistelu ei tosin suinkaan ole pakollista, vaan päätön haahuilu on sekin mukavaa. Monesti vaan saattaa sitten jälkikäteen iskeä valtava harmistus, jos ei ole jotain asiaa tajunnut. Esimerkiksi sitä, että monien skippaamassa E-hallissa ON TÄNÄ VUONNA MYÖS LANKAA! E-halli on perinteisesti ollut keskittynyt muotiin ja designiin eli valmistuotteisiin ja sinne ei materiaalihamsterit ole välttämättä ajan puutteen vuoksi menneet lainkaan. Itselläni on kuitenkin ollut tapana piipahtaa kuohuviinibaarissa, mikä sijaitsee E-hallissa ja samalla olen kierrellyt kojutkin ja monesti tehnyt sieltä aivan huikeita löytöjä. Joka tapauksessa, tänä vuonna kannattaa pitää E-halli mielessä, sillä siellä on teema-alueena "maailman langat" ja esim Lentävä lapanen, Pitsi ja palmikko, Lanitium ex machina ja Sandnes Garn ovat siellä. Itselläni tämä olisi saattanut mennä ohi, ellen olisi tulostanut karttoja ja alkanut ympyröimään sieltä kohteita.

Kässämessujen nettisivuilla on tosiaan tulostettavat kartat, joihin voi väritellä näytteilleasettajaluettolosta löytyviä kohteita. Melkosta etsimistä se kyllä on, en edelleenkään ymmärrä logiikkaa, miten paikkanumerot juoksevat ja mulla meni aivan älyttömästi aikaa kartan tutkimiseen. Ei ole lainkaan välttämätöntä, että messujen aikana edes vilkaisen värittämääni karttaa, mutta se pieni etukäteishahmotus kuitenkin mielestäni on aina kannattanut.

Karttoihin merkitsin kohteita, jotka ovat jo ennestään tuttuja, mutta aina onneksi löytyy jotain aivan uutta ja niistähän on hankala etukäteen mitään tietääkään, sillä luettelo kaikista näytteilleasettajista on tosiaan niin pitkä, että sen tarkka tutkiminen ja läpikäyminen veisi aivan tolkuttomasti aikaa.

Lankahommissa itseäni messuilla kiinnostaa toki kaikki ns herkut, mutta koska tykkään neuloa myös peruslangoista, tsekkaan esim Kaupunkilangan ständin (A 549), sillä niitä ei myydä missään sellaisissa kaupoissa, joissa normaalisti asioin. Lisäksi Suomen lanka (A 1149) kiinnostelee aina, sillä yleensä kalalangoista on ollut hyviä tarjouksia, normaalisti ne ei ole ikinä missään alennuksessa. Tosin en tiedä, mikä tän vuoden hintatilanne messuilla on. Messuilla on myös Adlibris (C 169) eli edullisia lankoja varmasti tarjolla. Mitään lankatarpeita mulla ei kyllä varsinaisesti ole, enkä ole etukäteen bongannut mitään pakko saada -uutuutta, mikä julkaistaisiin messuilla. Oletan, että tän vuoden hittinä on silkkimohairit. Näyttävät olevan huimassa nousukiidossa oleva trendi ja se varmasti näkyy messuillakin. Ovat onneksi kevyitä ostoksia, verrattuna esim kalalankaan.

Kangashankintojakaan ei ole mielessä, mutta aion toki silti kiertää kangaskojutkin. Kankaita enemmän ehkä kiinnostee esim nahkaiset / keinonahkaiset ompelumerkit ja tarviihan niitä neuleisiinkin, esim nyt niin pinnalla olevaan Oslo-pipoon sopii mainiosti. Ainakin Ommelkupla (C 349) myy kivoja. Ja pipotupsut kiinnostaa, oletan niitä löytyvän tänä vuonnakin mahdollisesti ainakin Paapolta (A 460). Eurokangas (A 950) on ensimmäistä kertaa mukana messuilla, pakko ehkä käydä vähän vilaisemassa, millaisilla kankailla ovat lähteneet paikan päälle, vaikka eniten minua houkuttaa kyllä ne pienemmät kangaskauppiaat kuositrikoineen.

Viime vuoden messuilla ja tän kesän neulefestareilla näkyi vahvasti kaikenlaiset oheistarvikkeet ja tälle vuodella ainakin Taito-lehti (A 869) on julkaissut messuilla ekaa kertaa myynnissä olevan pinssisetin, jos jotakuta 90-luvulla vähemmän mainospinssejä kerännyttä kiinnostaa, niin tiedoksi. Itse en vielä kykene. Sellaisten perässä kannattaa tsekata myös ainakin Kässäkerho pom pom (C 350).

Itse katselen messuilla sillä silmällä myös joulukorttitarjontaa, yleensä on löytynyt jotain aivan helmiä, mitä ei ole sitten edes malttanut kenellekään lähettää, vaan olen ripustanut omalle seinälle.

Yleisesti ottaen messuista vielä sen verran, että vesipisteitä on lisätty, samoin levähdyspaikkoja ja kartasta löytyy myös imetyspaikkoja. En koskaan unohda sitä messureissuani vauvan kanssa, kun oli tehty niin mahdottoman hankalaksi vauvan huoltotoimenpiteiden suorittaminen. Toivottavasti tosiaan nykyään olisi paremmin, joskus sitä kuitenkin on ihmisen pakko ottaa vauva mukaan, mikäli mielii kotoaan poistua yhtään minnekään. Joten lempeästi suhtautukaamme lastenvaunuihin ja -rattaisiin ja muutenkin psyykataan itsemme ruuhkiin ja tungokseen, ettei sitten tarvitse paikan päällä hermostua. Ja pientä evästä mukaan, ettei nälkäkiukku yllätä. Hyviä messuja kaikille!

Ps. Bloggaajien ja lukijoiden tapaaminen lauantaina Seminaaritila Marsissa. Seminaarikeskukseen pääsee pääaulasta ja se sijaitsee toisessa kerroksessa. Tervetuloa!

↧

ihan vaan yks trikootunika

November 15, 2018, 4:38 am

≫ Next: Tampereen kässämessut 2018

≪ Previous: Kässämessut tulevat, oletko valmis?

Ompelin eilen tilkuista vaatteita ja törmäsin myös iskemättömään kangaspalaan, mistä mun on pitänyt ommella tyttärelle mekko, mutta olin unohtanut. Muistaakseni tämä keppihevoskangas on Verson puodin tuotantoa, ostin sen joskus Kuusi collectivesta. Nyt kävi kuitenkin niin, että olin niin innoissani niistä tilkkuompeluista, että en voinut mitenkään tehdä vaatetta vain yhdestä kankaasta.

Alkusyksystä lanseerattiin Prsimoihin Vimma x Neulomo -lastenmallisto, mikä oli kokonaisuudessaan tehty Nokian neulomon Nanson aikaisista jämäkankaista. Se iski muhun kuin metrinen halko monestakin eri syystä. Ensinnäkin ne olivat tosi kivan näköisiä vaatteita, laadukkaat kankaat ja kaikkein eniten lämmitti sydäntä se tosiasia, että ne olivat tehty pitkään lojuneista jämämateriaaleista. Onneksi matskuja ei oltu heitetty aiemmissa vaiheissa pois.

Mä tosiaan hurahdin vähän siihen hommaan ja ostin tyttärelle kolme eri väristä mekkoa ja kahdet erivärilahkeiset legginssit ja pojalle yhdet housut. Mekot oli ommeltu juurikin tähän tyyliin, että etupuoli ja toinen hiha olivat yhtä väriä ja takaosa ja toinen hiha toista väriä. Ne on ihan tosi kivan näköisiä ja halusin toteuttaa tämän samaan tyyliin, vaikka kangasta olisi riittänyt kyllä koko mekkoonkin. Onneksi oli sopivan väristä yksiväristä trikoota kaapissa, niin tämä ei edes näytä miltään jämäpalamekolta, vaan harkitulta kokonaisuudelta (ainakin omasta mielestäni, heh).

Pitääkin tonkia vielä vähän syvemmältäkin kangaskaappia ja tarkistaa myös, onko omassa vaatekaapissa jotain, mikä joutaisi materiaaliksi, näitä mielellään tekisi useammankin. Tämän (itse asiassa tunika, eikä mekko) kaava on Paapiin kaavakirjasta.

↧

Tampereen kässämessut 2018

November 18, 2018, 1:09 pm

≫ Next: Annen taidekahvila

≪ Previous: ihan vaan yks trikootunika

Sisäänpääsy blogipassilla, eli postausta vastaan (jonka tosin kuittasin jo etukäteispostauksella eli tämä on plussaa ja extraa)

Huh, mikä superkässäviikonloppu takana! Sometettu on jo joka tuutista, mutta eiköhän sitä vielä tänne blogiinkin sanainen sanota.

Olin reissussa Veeran kanssa, hän oli ollut messuilla jo perjantaina, minä liityin seuraan lauantaina ja sunnuntaikin vietettiin vielä messuilla. Aina vaan suuremmaksi ja suuremmaksi paisuvat messut vaativat kyllä enemmän kuin yhden päivän, sillä niissä kolmessa valtavassa messuhallissa olevassa yli 700 näytteilleasettajassa riittää toden totta ihmeteltävää. Taas paukkui ennätyskävijämäärät rikki, mutta onneksi tälle vuodelle oltiin tehty paljon uudistuksia, jotka minimoivat ruuhkien syntymistä ja muutenkin helpottivat ihmisten oloa (levähdyspaikkoja, vesipisteitä...)

Jo perinteeksi on muodostunut etsiä bloggaajakollegoiden kanssa kuumimpia trendejä (niitä on hauska jälkikäteenkin sitten lukea, esim vuonna 2013 oli neonväriraitaisia sukkalankoja joka kojussa) ja tänä vuonna huomattiin nousussa olevan:

1) Setit, joissa on mukana ohje ja siihen sopivat langat. Alla kuvissa esimerkkinä Pirtin kehräämö ja G-uld.

2) Silkkimohair. JOKA PAIKASSA OHUEN OHUTTA KARVALANKAA.

3) Kudonta. Ei siis neulonta länsi-suomalaisittain, vaan ihan kudontakudonta. Taitoliiton nimeämä tekniikka vuodelle 2019 ja se näkyi messuilla jo jonkin verran. Kokeiltiin kangaspuita Veeran kanssa, mutta itselleni nämä pienen pienet kangaspuut tuottivat ongelmaa, sillä lihasmuistissa oli vähän erilainen voimankäyttö yläasteajoilta, kun paukutin mattoa ihan eri kokoluokan puilla.

4) Ompelumerkit. Itse etsin messuilta neliön muotoisia ompelumerkkejä, joten voi olla, että sen vuoksi kuvittelen niiden olevan nyt hyvin esillä, mutta mun silmään (ja rahaa vastaan vaihdettuna kassin pohjalle) tarttui niitä monestakin paikasta. Esim Mira Anniina Design, Ommelkupla ja Paapo. Samaan kategoriaan myös valmiiksi pyöreiksi leikattuja ns tyhjiä nahkapaloja joltain nahkapalamyyjältä.

5) Oheistarvikkeet. Kaikenlaiset kässäaiheiset kortit, pinssit ja tilpehöörit olivat edelleen nosteessa. Projektipusseja ym kasseja oli nyt kyllä vähemmän, kuin viime vuonna. Outoa, luulisi, että olisivat vielä menneet kaupaksi. Alla oleva kuva Kässäkerho pom pomista.

Siinä mun top 5 (okei, ilman Veeraa en kyllä olisi tajunnut noita ohjeen ja matskut sisältäviä settejä).

Messuilla yksi todella monista parhaista jutuista on myös erilaiset syksyn mittaan järjestettyjen neulekilpailuiden osallistumistöiden näyttelyt. Tässä Marttojen ja Novitan perinnetekniikka tähän päivään tuotuna -teemaisten sukkien satoa ja nuo himmelisukat ovat kyllä tosi hienot! Olivat kuulemma jonkun Viinikanojan Terhin suunnittelemat.

Meillä oli bloggaajien kanssa miitti ja tänä vuonna oltiin kutsuttu paikalle lukijoitakin, kun saatiin sen verran isot tilat käyttöön, että sinne mahtui. Osallistujamäärä oli siis huikea ja meidän esittelykierrokseen (kuka oot ja mikä on sun paras löytö messuilta) meni ihan kohtuullisesti aikaa. Se on kuitenkin tärkeä kierros se, sillä kaikkea ei vaan aina itse huomaa ja löydä. Ei sitten tarvi vasta kotona harmitella, kun lukee toisten messuostoksista, että itsellä jäi kokonaan pimentoon. Minä sitten miitin jälkeen kipitin ostaan itselleni uuden ratkojan. En kokenut aiemmin tarvetta sellaiselle, mutta kun alkoi tarkemmin miettiin muiden ratkojaostoksia, niin olisihan se kyllä mukava, että niinkin inhottavaan työvaiheeseen olisi sitten edes kunnon väline olemassa.

Mun messuostokset kaiken kaikkiaan ovat tässä: Kaksi palaa Roon kangasta (toinen trikoota, toinen collegea), oman blogimainontani uhrina Merino Yak -lankaa ja Prymin yogapuikko ja ergonomics virkkuukoukku. Se jo aiemmin mainittu ratkoja (Glover) ja ompelumerkit, ihan puhtaasti heräteostoslankaa g-uldilta ja heijastava koru takin päällä pidettäväksi (mase design).

Peuran luusta tehdyt puikot jätin ostamatta. Innostuin aika paljon ennen kuin kuulin hinnan (ette halua edes tietää).

Suurkiitos kaikille, joiden kanssa sain kunnian jutustella messureissun aikana. Sehän se on se ihan ykkösparas asia messuissa: te muut ihanat kässäihmiset!

↧

Annen taidekahvila

November 25, 2018, 1:50 am

≫ Next: Arne ja Carlos -lastensukat

≪ Previous: Tampereen kässämessut 2018

Käytiin eilen mummulareissun yhteydessä kauniin pakkaspäivän kunniaksi retkellä iskelmälaulajanakin tunnetun Anne Mattilan taidekahvilassa kotipaikkakunnallaan Karviassa. Tässä on taas hyvin klassinen esimerkki siitä, että olen kuvitellut paikan jonkinlaiseksi, en edes osaa sanoa, että minkälaiseksi, mutta sellaiseksi, että ei vaan ole tullut käytyä (ehkä oletin kyseessä olevan pienen kesäkahvilan, en tiennyt mitään galleriasta ja taidepolusta ja kaikista niistä rakennuksista). Sitten luin paikasta jutun Reijan räsymatto -blogissa, sillä aihe toki kiinnosti, sillä aika harvoin kukaan bloggaa yhtään mitään Pohjois-Satakunnan mestoista, ja ymmärsin luulleeni paikan hengen aivan väärin.

Heti haastattelukierros kaikilta tutuilta, jotka ovat maininneet käyneensä tuolla ja varmistus asialle, että kyseessä on tosiaan aivan mahtava paikka ja ei muuta kuin auton nokka kohti Karvian Sarvelaa.

Annen taidekahvila on näin marraskuussa auki vain viikonloppuisin, kannattaa aina tarkistaa ennen lähtöä esim Facebookista, missä oletettavimmin on ajankohtaisimmat tiedot. Me oltiin kunnon turisteina paikalla heti, kun kahvila aukesi ja päästiin upottaan hampaamme vielä lämpöisiin munkkirinkeleihin. Kahvia sai santsata niin paljon kuin jaksoi.

Kahvila oli suuri hirsirakennus ja se oli sisustettu todella tunnelmalliseksi. Todella positiivinen yllätys, en tosiaan lainkaan ymmärrä, mitä olin kuvitellut. Joku normikahvila, missä tauluja. Ehei, tää oli UPEA. Ja Anne Mattilan maalaukset tekivät lapsiin lähtemättömän vaikutuksen. Tajusin siinä väitellessäni 6-vuotiaan kanssa maalatuista maisemista, että ne eivät todellakaan ole valokuvia, vaikka ovatkin niin yksityiskohtaisia, että ollaan kyllä viety lapsia vaikka ja mihin museoihin ja taide- ja kulttuurielämyksiin, mutta ei ilmeisesti ainuttakaan kertaa katsoon perinteisiä maalauksia, esimerkiksi juurikin maisemista.

Kun oltiin ihailtu kahvilarakennuksen molempien kerrosten taulut ja putsattu naamat sokerista, lähdettiin ulos kierään galleria ja taidepolku.

Tällaisena pakkaspäivänä kaikkialla on todella kaunista.

N. 700 metrin mittaisen taidepolun varrella on nimensä mukaisesti taidetta. Osa on ihan sään armoilla ja osa pienissä rakennuksissa, joista muutamaan pääsi sisälle, yhteen vain kurkistettiin. Aivan ihana polku!

Tykkään aivan älyttömästi tällaisista paikoista, missä "keskelle ei-mitään" on tehty jotain näin suurta ja hienoa, yhden (tai muutaman) ihmisen toteutettu unelma. Ja ei todellakaan voi kuin ihailla, kun miettii, että Anne Mattila on minua vuoden nuorempi, hän on tehnyt mielettömän uran laulajana ja sitten vielä tämä taidepuoli! Väkisinkin tulee verrattua, että no mitäpä itse olen saanut aikaiseksi, niinpä.

Pakko ehkä palata tänne joskus kesäaikaan, viime kesänä ainakin täällä on ollut myös lampaita!

↧

Arne ja Carlos -lastensukat

November 26, 2018, 12:16 am

≫ Next: Joulukalentereita

≪ Previous: Annen taidekahvila

Näin tosiaan Arne ja Carlos -lastensukkalankaa syksyllä näiden kyseisten lankojen maahantuojan blogitapahtumassa ja oman blogimainontani uhrina ostin kaksi kerää heti seuraavalla viikolla. Minua saatettiin tosin vähän yllyttää tähän, sillä olen tunnetusti raivonnut aivan tosissani lähes joka kerta näiden vastaavien lankojen kanssa. Kun pitäisi tulla kaksi samanlaista sukkaa, mutta ei vaan perhana soikoon tule. Tykkään tosi paljon tuosta Arnen ja Carlosin meiningistä jo joulupallokirjan ajoilta ja olen jokuset sukat neulonut näistä itsekuvioituvista heidän suunnittelimista värioksennuksista ja (lähes) jokaisen parin jälkeen päättänyt, että ei ikinä enää. Mutta nyt lämpenin taas, kun tarjolla oli 60 gramman keriä, mistä saisi sukat lapselle!

Nämä olivat helpotettua mallia, eli pairfectia, missä on tuo keltainen lanka kertomassa, mistä kohtaa sukka alkaa ja resorit, kantapäät ja kärjet tulevat automaattisesti yksivärisenä. Näin ei tarvitse itse miettiä kohdistusta, jos haluaa identtiset sukat. Näissä kerissä ei tosin ollut niin villejä kuviointeja ja värityksiä, etteikö olisi voinut jättää kohdistamattakin, jos kyseessä olisi ollut normaali kerä. Nythän niitä keltaisia ja harmaita osuuksia sai sitten keriä ns hukkaan, mutta itse käytän ne pätkät kyllä jämälankasukkiin ja -peittoon.

Ensimmäinen sukka meni hienosti, niinhän se yleensä aina menee. Homma alkaa kiukuttaan vasta sille paria tehdessä kun huomaa, että kuvioista tulee aivan erinäköiset, vaikka miten säätäisi neuletiheyttä. Tällä kertaa kyllä olin ihmeen tyytyväinen lopputulokseen ja näistä tuli oikeasti samannäköiset sukat. Mitä nyt vaan se häiritsee aivan valtavasti, että raidat alkaa ja päättyy ihan missä sattuu, eikä siis tietenkään kierroksen vaihtumiskohdassa, missä itse niiden tahtoisin olevan.

Mun pitää siis tuottaa pettymys kaikille heille, jotka odottivat kunnon kiroilutykitystä ja sukanpuolikkaiden roskiin heittämistä. Näistä tuli oikein kivat ja kelvolliset sukat.

Ja koska talvi yllätti, en alkanut näitä höyryttään, vaan laitetaan sukat suoraan lapsille jalkaan ja menoksi!

Keristä tuli aika sopivasti juuri meidän lapsille sopivat sukat, aivan kuten vyötteessä oli luvattukin.

↧

Joulukalentereita

November 26, 2018, 7:18 am

≫ Next: Neuleita (Baby Born) nukelle, ohje villapaitaan ja myssyyn

≪ Previous: Arne ja Carlos -lastensukat

Ihan kohta alkaa joulukuu ja sen myötä myös joulukalenterimysteeriyhteisneuleita. Olen useana vuotena osallistunut johonkin niistä, nyt en ole vielä osannut päättää, mihin. Tarjontaa nimittäin löytyy!

Sukat hukassa -blogissa on tonttulakkineulonta. Kahdella värillä Novitan Isoveljeä ja ohjetta julkaistaan kahdesti viikossa.

Sweet Things -blogissa neulotaan lapasia siten, että kaksivärisen kirjoneuleen (Novita 7 veljestä) ohjetta putkahtaa joka adventtisunnuntai, eli siis ohje julkaistaan neljässä osassa.

Heidi Alanderin joulukalenterihuivi, maksullinen ohje Ravelryssa. Ohje julkaistaan 12 osassa ja se neulotaan fingering-paksuisesta langasta.

Niina Laitisen joulukalenterisukat. Sekä pitkävartiset paksut kirjoneulesukat, että Nalle-vahvuiset pitsipalmikkosukat. Ohjeita julkaistaan päivittäin Niinan somekanavilla.

Neulomisen lomassa on toki kiva katsella jotain videoita. Suomalaisten neuletubettajien joulunodotuskalenteri on alkanut jo tänään. Joka päivä eri tubettaja julkaisee jouluaiheisen videon. Näistä pysyy perillä esimerkiksi Facebookin suomalaiset neulepodcastit -ryhmässä. Ja youtubesoittolista joulunodotuskalenterista Palasia arjestamme -kanavalla.

Ylen Aikuisen naisen joulukalenteri Areenassa. Kuulostaa hyvältä.

Ja sitten tietysti blogijoulukalenterit. Ensin mainitsen tietenkin OMANI, sillä olen taas urakoinut jouluaiheisia postauksia joulukuulle, ai että se on kuulkaas parasta.

Lisäksi kannattaa tsekata ainakin Muita Ihania -blogin joulumeiningit sitten joulukuussa.

↧

Neuleita (Baby Born) nukelle, ohje villapaitaan ja myssyyn

November 28, 2018, 2:23 am

≫ Next: Vuoden paras reissu kansiin

≪ Previous: Joulukalentereita

Nuorempi lapsemme saa joululahjaksi Baby Born -nuken. Ei mennyt kuin muutama tunti ostopäätöksestä, kun jo hurahdin nukenvaatteiden tekemiseen. Muutamia vaatteita ehdin tehdä ja sovittaa ennen kuin nukke kääräistiin joulupapereihin ja kärrättiin niin sanotusti pukin konttiin, joten mallihommista vastaa tyttären viime vuonna saama nukke, oikein kelpo kaveri hänkin, pehmovartaloinen, jolla ei ole ruuansulatuskanavaa, toisin kuin sillä Baby Bornilla. Hän on vähän pitkäjalkaisempi ja saikin siis liian pitkät ja kapeat Baby Bornille tekemäni legginssit ja liian pienen Muita Ihania -kirjan Pilvenreunallatakin, minkä siis pienensin nukkekokoon ihan perstuntumalla (ja pieleen meni).

Takkia ja myssyä neuloessani kuvasin prosessia instagramin my storyyn ja verratessani Baby Bornin mittoja meidän esikoisen syntymämittoihin (syntyi pikkukeskosena), sain viestin, että eräs keskonen on tuotu kotiin juurikin nukelle tehdyllä villapuvulla, kun ei siihen hätään muutakaan vielä ollut niin pienessä koossa. Vähän siinä saatoin liikuttua kun mietin, että entä jos näihin pukisikin oikeata vauvaa, sniif.

Nukenvaatefiilistelyni instagramissa sai aivan valtavasti huomiota ja sain paljon pyyntöjä kirjoittaa ohjeita näihin neuleisiin. No, luonnollisestikaan en voi kirjoittaa ohjetta tuohon takkiin, se kun on suora pienennys olemassa olevasta toisen ihmisen tekemästä mallista ja kaiken lisäksi aivan liian pieni sille Baby Bornille (tälle pehmovartaloiselle nukelle se niukin naukin menee, vanutäyte kun antaa periksi), joten siitä ei olisi senkään vuoksi hyötyä yhtään kenellekään, joka sellaista nimenomaan Baby Born -nukelle havittelisi.

Mutta nukkekokoisen myssyn ohjeen voin teille kirjoittaa ja samaten tuo frillavillapaidan. Ne ovat sopivia myös sille Baby Bornille.

Aloitetaanpa vaikka siitä myssystä.

NUKEN MYSSY (n. 43 cm pituiselle nukelle, esim Baby Born, päänympärys rapiat 30 cm)

Lanka: Hjertegarn Merino 120 (sattui oleen jämiä tästä, varmaan esim Novitan Nalle menee about samaan paksuuteen)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 28 g

Perinteinen siksak-mallin kypärämyssy neulotaan tasona ja ommellaan lopuksi muotoonsa.

Luo 23 silmukkaa

1. krs: neulo 2 oikein, lisää 1 silmukka. Neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput kaksi silmukkaa oikein.
2. kirs: neulo kaikki oikein.

Toista näitä kerroksia yhteensä 11 kertaa.

Sitten jatka näin:
1. krs: neulo 2 oikein, neulo 2 oikein yhteen. Neulo oikein, kunnes jäljellä 2 silmukkaa. Lisää yksi silmukka, neulo loput oikein.
2. krs: neulo kaikki oikein

Toista näitä kerroksia yhteensä 11 kertaa.

Neulo päälaki näin (eli jos et jaksa lukea tätä, niin käytännössä siis otsan lisäykset ja vähennykset tehdään vain joka toinen kerta, mutta niskassa normaalisti):

1. krs: neulo 2 oikein, lisää 1 silmukka. Neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput oikein.
2. krs: neulo kaikki oikein.
3. krs: neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput oikein.
4. krs: neulo kaikki oikein.
5. krs: kuten 1.
6. krs: kuten 2.
7. krs: kuten 3.
8. krs: kuten 4.
9. krs: kuten 1.
10. krs: kuten 2.
11. krs: kuten 3.
12. krs: kuten 4.
13. krs: kuten 1.
14. krs: kuten 2.
15. krs: kuten 3.
16. krs: kuten 4.
17. krs: kuten 1.
18. krs: kuten 2.
19. krs: kuten 3.
20. krs: kuten 4.
21. krs: neulo oikein, kunnes jäljellä kaksi silmukkaa, lisää yksi silmukka, neulo loput oikein
22. krs: neulo kaikki oikein.
23. krs: neulo 2 oikein, neulo 2 oikein yhteen, neulo, kunnes jäljellä 2 silmukkaa, lisää yksi silmukka, neulo loput oikein.
24. krs: neulo kaikki oikein.
25. krs: kuten 21.
26. krs: kuten 22.
27. krs: kuten 23.
28. krs: kuten 24.
29. krs: kuten 21.
30. krs: kuten 22.
31. krs: kuten 23.
32. krs: kuten 24.
33. krs: kuten 21.
34. krs: kuten 22.
35. krs: kuten 23.
36. krs: kuten 24.
37. krs: kuten 21.
38. krs: kuten 22.
39. krs: kuten 23.
40. krs: kuten 24.

Ja jatkuu tällä tavoin:

1. krs: neulo 2 oikein, lisää 1 silmukka. Neulo oikein, kunnes jäljellä 4 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen, neulo loput kaksi silmukkaa oikein.
2. kirs: neulo kaikki oikein.

Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 11 kertaa.

Ja vielä jatkuu näin:
1. krs: neulo 2 oikein, neulo 2 oikein yhteen. Neulo oikein, kunnes jäljellä 2 silmukkaa. Lisää yksi silmukka, neulo loput oikein.
2. krs: neulo kaikki oikein

Toista näitä kerroksia yhteensä 11 kertaa.

PUUH!

Nyt ompele aloitusreuna ja lopetusreuna yhteen sekä päälaelta kolmioiden kärjet ja sivut siten, että siitä nyt tulee se myssy.

Poimi myssyn ns korvaläppäosasta 3 silmukkaa ja tee kolmen silmukan icordia (eli neulo kolme, siirrä silmukat takas puikon toiseen päähän ja neulo ne uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, tästä muodostuu putkimainen nyöri) parikymmentä senttiä tai sen verran, kun koet tarpeelliseksi. Toista sama toiselle puolen poskea.

Tee kaksi tupsua esimerkiksi haarukan avulla (jos ei haarukkatupsutekniikka ole tuttu, googleta tupsun teko haarukalla). Kiinnitä tupsut päälaelle.

VALMIS!

Ja sitten se villapaita

FRILLAVILLAPAITA n. 43 cm nukelle, esim Baby Bornille

Lanka: Adlibris Socki fine (425 m / 100 g)
Puikot: 3 mm
Menekki: 52 g
Tiheys: en laskenut, samalla vaivalla kun tekisitte mallitilkun, neulotte jo puolikkaan paidan.

PÄÄNTIE:
Luo 80 s ja neulo pyörönä
1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin
4. krs oikein

KAARROKE:
neulo (edelleen siis pyörönä) oikeaa ja lisää joka toinen krs tasaisin välein 8 silmukkaa. Vältä tekemästä lisäyksiä perättäisillä kerroilla samoissa kohdissa. Itse tein lisäykset nostamalla kahden silmukan välisen lankalenkin puikolle ja neuloen sen takareunasta oikein.

Jos lisäyslogiikka tuntuu hankalalta, voit vaikka ensimmäisellä lisäyskerroksella neuloa näin: neulo 10, lisää 1, neulo 10, lisää 1 jne jne jne se 8 kertaa. Nyt sinulla on 88 silmukkaa. Välikerroksen jälkeen neulo vaikkapa 5 ja lisää sitten 1, neulo 11, lisää 1, neulo 11, lisää yksi jne ja sitten lopuksi neulot ne 6 jäljelle jäänyttä eli ikään kuin siirrät sitä lisäysrytmin kohtaa, jotta lisäykset ei osu samalle kohdalle joka kerta. Jatka samaan tapaan.

KUN OLET TEHNYT LISÄYKSIÄ 8 kertaa eli neulonut 15 kerrosta ja tulossa kerrokselle 16, mikä siis pitäisi neuloa ilman lisäyksiä oikein, niin neulo se kerros NURIN. Tästä kerroksesta poimitaan myöhemmin silmukat frillaa varten. Tässä vaiheessa pitäisi laskelmiemme mukaan olla 144 silmukkaa.

Tee vielä yksi lisäyskerros (tämän kerroksen jälkeen työssä on yhteensä 152 silmukkaa)

Nyt jatka ilman lisäyksiä neuloen oikeaa, kunnes kappaleen korkeus on 8,5 cm.

HIHOJEN EROTTAMINEN:
Neulo 23 silmukkaa, ota seuraavat 30 silmukkaa sivuun esim sukkapuikolle, luo kainaloon 2 silmukkaa, neulo seuraavat 46 silmukkaa oikein, ota seuraavat 30 silmukkaa sivuun esim sukkapuikolle, luo kainaloon 2 silmukkaa, neulo loput 23 silmukkaa.

VARTALO:
Neulo vartalosilmukoilla oikeaa kunnes koet paidan olevan visioosi nähden sopivan pituinen. Voit tehdä myös mekon, lisää tällöin heti kainaloista lähtien silmukoita molempiin sivuihin sopivin väliajoin. Neulo helma näin:

1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin
4. krs oikein
5. krs nurin
6. krs oikein
7. krs nurin

Päätä silmukat löyhästi.

HIHAT:
Ota hihasilmukat puikoille ja poimi kainalosta 4 silmukkaa lisää. Neulo pyörönä oikein, kunnes olet neulonut kainalosta laskien n. 8 cm. Lopuksi:

1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin

Päätä silmukat löyhästi.

Tee toinen hiha samalla tavalla.

FRILLA:
Poimi kaarrokkeen nurjasta kerroksesta silmukat puikoille (144 kpl). Aseta silmukkamerkki kerroksen vaihtumiskohtaan (esim olkapään kohtaan)

Neulo 1 krs oikein (pyörönä)

Seuraavalla kerroksella *neulo 5, lisää 1*, toista tätä koko kerros. Silmukat ei mene tasan, mutta sovella lopussa, ei tässä yhteen eikä kahteen silmukkaan ole kukaan kuolemassa.

Neulo 2 kerrosta oikein.

Seuraavalla kerroksella *neulo 4, lisää 1*. Toista koko kerroksen ajan.

Neulo 2 kerrosta oikein.

Seuraavalla kerroksella *neulo 3, lisää 1*. Toista koko kerroksen ajan.

Neulo 5 kerrosta oikein.

Lopuksi:

1. krs nurin
2. krs oikein
3. krs nurin

päätä silmukan löyhästi.

Päättele kaikki langanpäät ja viimeistele työ esim höyryttämällä tai kastelemalla (ja tasolla kuivaten muotoonsa asetellen). Jos vaatii pingotusta, pingota.

Ohjeita ei ole testineulottu, joten siellä saattaa olla virheitä. Jos tulee epäselvyyttä, kysy ihmeessä ja korjataan sitten ohjetta.

Nyt alan neuloon nukkeparoille varpaiden lämmikettä. Löysin Ravelrystä ohjeen Baby Bornin villasukkiin.

↧

Vuoden paras reissu kansiin

November 29, 2018, 3:01 pm

≫ Next: 1

≪ Previous: Neuleita (Baby Born) nukelle, ohje villapaitaan ja myssyyn

On taas se aika vuodesta, kun teen valokuvakirjoja lasten vuodesta. En ole mitään omasta näkökulmastani tehtyjä kuvakirjoja teettänyt useaan vuoteen, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Ihan kuin jostain paremmastakin ulkomaanmatkasta, tein ihan oman erillisen valokuvakirjansa meidän kehäratareilistä ja siinä ei sivumäärissä ja kuvamäärissä säästelty.

Mulla on monta hyvää syytä kansittaa nimenomaan tämä reissu.

No ensinnäkin, se nyt vaan oli aivan mielettömän hauska reissu! Huolella etukäteen suunniteltu ja hienosti onnistunut. Malliesimerkki juuri semmosesta vähän hupsusta reissailusta, mitä toteuttaa omien lasten kanssa, jos ja kun aikuiset ei innostu tai ei kehtaa edes ketään kysyä.

Ja toiseksi, koska mulla on valokuvakirja myös nuorena aikuisena kavereiden kanssa tehdyistä lähijunareileistä (jotka tosin teemaltaan olivat kosteampia ja pointtina oli pysähtyä kaljalle joka asemalla) ja tän alle kymmenen vuoden aikana, mitä niistä edellisistä reissuista on, on maisemat ja junahommat muuttuneet aivan täysin.

Kirja toimii siis mahtavana ajankuvana.

Nyt on tosiaan kehärata, mistä aiemman reilikirjan sivuilla on vain kuva mainosjulisteesta "kehärata aukeaa vuonna 2015" ja voi pojat, että se 2015 tuntui toooooodella kaukaiselta silloin. Vantaankosken asemalla poseerattiin raiteen päädyssä, nyt se raide jatkuu aina Hiekkaharjuun saakka. M-junaa ei enää ole.

Silloiset järkyttävät harmaat ja kuselta haisevat asemarakennukset, joiden ovenkahvoihin ei kukaan halunnut koskea, ovat muuttuneet taideasemiksi, joissa on ravintoloita.

Ja on pränikät opasteet asemilla entisten vinoiksi törmättyjen kylttien sijaan.

Vanhojen punaisten retrolähijunien sijaan (jotka on jo poistettu käytöstä) raiteilla suhahtaa violetit Flirtit.

Ja karttaa katsotaan älypuhelimesta, ei aseman karttajulisteesta digikameraan tallennettuna.

Ajankuva se on meikäläisen naamakin. Vanhassa lähijunareilikirjassa poseeraa täysin erinäköinen tyyppi, jolla on selkeästi nykyaikaan nähden hyvin vanhahtavat vaatteet, vaikka en koskaan muodin mukaan ole pukeutunutkaan. Mutta kun ottaa riittävän monta vuotta etäisyyttä, kyllä sen näkee. Ja näkee myös silmien alta sen, että silloin nukuttiin vähän pidempiä öitä, eikä ollut huolta huomisesta.

Harmi, että silloin ennen vanhaan pihtailin kuvien kanssa ja kirjassa on tosi pieniä kuvia, monta per sivu, nykyään laitan reteesti vähänkin hienommat yksilöt koko sivun kokoisina (ja neljä kuvaa sivulla on aivan ehdoton maksimi), näkee sitten vanhanakin ilman silmälaseja katsella, millainen oli Vantaan raideliikenne vuonna 2018.

Melkein jo ehdin ajatella, että nyt kun on niin uudenkarheat systeemit meillä täällä, että tokkopa seuraavan kymmenen vuoden aikana juurikaan muuttuu. Tajusin kuitenkin heti olevani todella väärässä. Sitähän suunnitellaan kaikenlaista raideliikenteen vapauttamista kilpailulle (tulisi varmaan erinäköisiä junia) ja ties mitä rautatietunneleita Tallinnaan.

Saas nähdä, millaisessa seurassa sitä sitten lähijunien kyydissä huviajellaan ja millä motiivilla.

Kehäratareilipostaukset toukokuulta: osa 1, osa 2 ja osa 3.

Yleisö on kysellyt myös Helsingin puolen asemien seutujen "nähtävyyksiä" ja sellainen kehäratareilin länsiosan Helsingin puolen kiertäminen oli alustavasti suunniltemissa loppukesästä, mutta jäi toteuttamatta. Saas nähdä, vieläkö ensi vuoden puolella lapset saa houkuteltua moiseen mukaan (veikkaan, että saa kyllä, ja vielä itäpuolellekin).

↧

1

November 30, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 2

≪ Previous: Vuoden paras reissu kansiin

Joulukuu ja blogijoulukalenteri ovat taas täällä! Eli jouluun asti tykitän jouluaiheisia postauksia joka päivä, ainakin toivottavasti, sillä en lupaa ottaa stressiä, jos elämä tulee bloggaamisen tielle. Tai jos ihan vain aiheet loppuvat kesken, ei sitäkään koskaan tiedä, kun ihan joka postausta ei ole tässä vaiheessa vielä valmiiksi tehty. Ajattelin kuitenkin tänä vuonna aloittaa ihan vain edellisten joulupostausten kuvien fiilistelyllä. Jep, saattaa vaikuttaa siltä, että nyt on aiheet todellakin loppuneet kesken, mutta itse ajattelin, että tää olisi kiva aloitus, ihan vain näin blogini 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, onhan joulu aika iso teema tässä blogissa ollut.

Eli tässä ihan vain joulufiilistelyä vanhoilla kuvilla tästä blogista:

Huomisesta lähtien sitten joulumeininkiä 2018 :)

↧

2

December 1, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 3

≪ Previous: 1

Tämä Pia Kammebornin Catch a Falling Star -sukkaohje julkaistiin viime vuoden marraskuussa ja heti sen jostain bongattuani ihastuin tyystin, mutta en siihen hätään ehtinyt niitä itse neuloa. Jossain vaiheessa kuluvaa vuotta listasin ohjeen Ravelryn wishlistille ja sitten yllättäen olinkin voittanut Koukuttajan Kootut -podcastin arvonnassa ohjelahjan ja näiden sukkien ohje kilahti Ravelrykirjastooni. Suurkiitos Marika!

Minulla oli tähän langatkin jo valmiiksi mietittynä, tarkoituksenani oli tehdä sukat vähän paksummasta langasta, kuin ohjeessa ja ison jalkani vuoksi se ei kummoista säätämistä vaatinut. Valkoinen lanka kuitenkin oli niin vähissä, että jätin kuviot vain varteen ja kantapäähän ja itse sukkaosasta tuli yksivärinen punaista kärkeä lukuun ottamatta.

Punainen lanka: Gjestal Maija

Minttu lanka: Kaupunkilanka Rotvalli

Valkoinen lanka: Regia 6-fädig

Puikot: 3 mm

Parastahan näissä sukissa on tietenkin tuo kantalapun kirjoneule.

Kuvassa näkyvä matto on pyöreäksi leikattu räsymatto, johon olen virkannut reunukset. Se toimittaa kuusenalusmaton virkaa ja olen blogannut siitä viime vuonna. Kuvan kirjoneuletyyny on jo kaksi vuotta vanha, ihanan pieni ja söpö ja siitä olen postannut täällä.

↧

3

December 2, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 4

≪ Previous: 2

Sometortut. Viime vuonna hittinä oli vihreä kuula -joulutortut, tänä vuonna paljon näkyvyyttä ovat saaneet lumihiutaletortut ja pitihän sitä sitten itsekin kokeilla.

Joulutortun taitteluun oli simppelit ohjeet ja vaiheita ei ole kovinkaan montaa. Silti se tuntui aika työläältä verrattuna normitorttuihin. Ja erityisen sotkuiselta hommalta, mutta se voi olla ihan vaan omaa turaamistani ja liiallisen hillomäärän kanssa läträämistä. Luumumarmeladia oli kaikenlaisista varotoimenpiteistä huolimatta pitkin leivinpaperia ja ne hillorannut toki paloivat heti uunissa ja aiheuttivat käryä ja hajua.

Kun palaneen hillon käry oli saatu tuuletettua, päästiin nauttimaan itse joulutortuista ja voi että, jokaisella suupalalla sai hilloa!

Lisäksi pidin erityisesti siitä, että tortut ovat samasta taikinamäärästä tehtynä pienemmän kokoisia eli se standarimäärä valmistaikinalevyistä mahtuu pellille paremmin, kuin perinteisessä muodossaan.

Kyllä mä lopulta sanoisin, että nämä saattavat hyvinkin mennä meikäläisen joulukeittiössä jatkoon!

↧

4

December 3, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 5

≪ Previous: 3

Kun ensimmäisen kerran törmäsin instagramissa Jonttulakkiin, tiesin heti, että tällaiset haluan tehdä lapsille tonttulakeiksi! Ja niin tein! Langat ostin jo kesällä ja itse asiassa lakitkin valmistuivat kesällä, lähinnä junamatkoilla töihin ja takas.

Ohje on JonSukka-sukkien äidin, Jonna Nordströmin, ja se on varioitu juurikin JonSukista. Ohje niin Jonttulakkiin kuin lukuisiin erilaisiin JonSukka-sukkiin löytyy "Villasukkarakkautta - ohjeet JonSukkiin" -facebookryhmästä, minne pitää liittyä päästäkseen käsiksi ohjeisiin, jotka sijaitsevat ryhmän tiedostoissa.

Itse neuloin lakit Dropsin Cotton Merinosta, sillä puuvillan ja villan sekoitus ei ole liian kylmä ulkona (yleensä kun joulun aikaan ei vielä kovia pakkasia ole), eikä liian kuuma sisällä. Puikkokokoa en enää muista, mutta väliäkös tuolla. Nimittäin pipojen silmukkamäärätkin taioin ihan perstuntumalla, pienempi onnistui hyvin, sinisestä lakista tuli käyttäjälleen vähän liian suuri, mutta kyllä sen kanssa silti pystyy elään.

Minulla oli suurelliset kuvitelmat siitä, miten ja missä nämä lakit kuvataan. Mielessä kävi niin Kotkan tervaleppälehto kesyine kädestä syövine oravineen (olisi ollut aika söpö semmonen oravanruokkimiskuva!) ja Espoossa oleva Glimsin talomuseo. No, Kotkaan ei tullut asiaa ja lapset eivät jostain syystä tykkää talomuseosta. Niinpä lakit kuvattiin lähimetsässä ja silti kuvista tuli tosi kivoja. Että ei se aina niin siitä miljööstä ole kiinni.

Luntakaan ei saatu, mutta eipä se joulutunnelma lumesta kiinni ole. Ainakaan minulla.

Lapset olivat lopulta todella yhteistyöhaluisia kuvien ottamisen suhteen, eikä tarvinnut lahjoa eikä kiristää lainkaan. Osa kuvista on niin herkkiä ja rakkaita, etten halua niitä edes laittaa jakoon, vaan ihaillaan niitä ja ihania lapsiamme sitten perhealbumista käsin. Saatiinpa otoksista samalla myös tän vuoden joulukorttikuva.

↧

5

December 4, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 6

≪ Previous: 4

Perinteet on ihania. Mutta siinä vaiheessa jos tuntuu olevan joku perinne joka hemmetin viikonlopulle vuodessa, mutta kivoja tapahtumia ja menoja olisi pilvin pimein, voi se alkaa jo hieman ahdistaa. Linnoitustontun kierros Suomenlinnassa kestää onneksi joulukuun ekasta päivästä loppiaiseen saakka, joten on jonkinlaiset mahdollisuudet saada se sopimaan aikatauluihin ja kokeilla, olisiko tästä kenties uudeksi perinteeksi vai jääkö kertakokeiluksi, vaikka muuten olisikin jo ihan hirveästi kaikkea. No, tästä yli kuukauden pituisesta tapahtumasta kestosta huolimatta me ei olla koskaan ehditty, tai viitsitty/jaksettu mennä, vaikka se kuulostaa ihan hurjan kivalta. Haluaisin syyttää vähäistä valon määrää ja talviaikaan olevinaan niin kovin harvakseltaan kulkevia Suomenlinnan lauttoja (tiedän, se on tasan vain ja ainoastaan suunnitelmallisuudesta kiinni, että joutuuko odottaan lauttaa 50 minuuttia vai osaako tulla sopivasti silloin, kun se oikeasti lähtee, köh köh).

Sisko oli käymässä Hesoissa sunnuntaina ja lähti mun ja lasten kanssa Suokkireissulle. Ei oltu taidettu kumpikaan käydä Suomenlinnassa nimenomaan talviaikaan, saatika joulun aikaan.

Haettiin linnoitustontun reitin kartta infosta, saatiin myös kynä, sillä en ollut ymmärtänyt varautua moiseen. Karttaan on siis merkitty paikat, joista voi löytää tontun ja tontun yhteydessä on aina jokin kysymys ja vastaukset kirjoitetaan niille tarkoitettuihin paikkoihin kartan yhteyteen. Jos täytetyn kartan palauttaa infon aukioloaikana, saa kuulemma jonkin yllärin. Me päästiin kierrokselle vasta sen verran myöhään päivästä, että ei ollut toivoakaan ehtiä takas ennen kuin info sulkee ovensa. Mutta ei se mitään, meillä oli tosi kiva tonttukierros siitä huolimatta.

Kuten on ehkä saattanut joskus käydä ilmi, esikoinen rakastaa karttoja (karttasovelluksia ja myös perinteisiä karttoja) ja on ihan ässä suunnistaan. Minä taas rakastan joulua ja tonttuja ja kaikki tykätään retkistä, joten tämähän oli kuin meille tehty.

Kun päästiin Suomenlinnan leikkipuistoon asti, totesi porukan pienimmäinen, että nyt just lakkas tontut kiinnostelemasta, joten hän jäi sinne siskoni kanssa ja kiersin jäbän kanssa loput tontut. Tai no, totuuden nimissä ei ihan kaikkia kyllä kierretty, mutta sen verran, että meillä ehti oleen oikein kivaa ja tunnelmallista laatuaikaa Suomenlinnassa.

Eksyttiin kahdesti kun yritin olla karttavastaava (olisi vaan pitänyt antaa pojan suunnistaa), mutta se ei hattaa, sillä bongattiin tosi hauska kissa, joka istuskeli aika korkealla ikkunalaudalla.

Suomenlinnan lelumuseo oli jo sulkemassa oviaan siltä päivältä, kun päästiin heidän tonttuikkunalleen saakka. Harmi, sillä ei olla koskaan käyty siellä ja se näytti todella tunnelmalliselta ja ihanalta! Eihän sitä tiedä, vaikka vielä käytäisiin etsimässä loputkin tontut ennen loppiaista ja käytäisiin tsekkaamassa myös se lelumuseo.

Jouluinen Suomenlinna itsessään oli ihan kiva, mutta ilman tonttukierrosta ei mitenkään erityisen säväyttävä. Ihana retkikohdehan se on aina, oli joulu tai ei. Etukäteen vähän pelättiin, miten kylmä siellä on ja oltiin varauduttu ihan övereillä lämmikemäärillä, mutta meillä kävi hyvä tuuri, sillä siellä ei jostain syystä tuullut juuri lainkaan eli ei ollut myöskään kylmä.

Ihanaa, kun järjestetään tällaista ilmaista joulukivaa, mikä ei ole edes sidottu sen kummemmin aikatauluihin, kunhan kartan noutaa infon aukiolojen puitteissa.

↧

6

December 5, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 7

≪ Previous: 5

Lanka saatu bloginäkyvyyteen / Kaupunkilanka

Sain aiemmin tänä vuonna huikean idiksen himmelikirjoneuleesta. Luonnostelin sen paperille ja osallistuin yhdellä versiolla sukan varteen neulottuna Novitan ja Marttojen sukkakilpailuun. Piti olla ennen julkaisematon malli ja niin se olikin. Kisa oli ja meni ja nyt varmaan lienee turvallista vilauttaa tämä tyynyversio siitä himmelistä. Sukassa oli huomattavasti pelkistetympi versio eli perustelen nyt silläkin, että täysin sama kuvio ei ole kyseessä.

Neuloin tyynyn etuosan tasona, 4 mm puikoilla, bloginäkyvyyteen saadusta Kaupunkilangan Pyynikistä, mikä on siis kimaltelevaa paksua sukkalankaa (71 % villaa, 24 % polyamidia, 5 % polyesteriä, 100 g = 200 m)

Taakse ompelin vastaavan kokoisen palasen vanhaa harmaata verhoa ja pohjaan ompelin vetoketjun. Ompelin siis ihan ompelukoneella siten, kuin se neulottu kappale olisi ollut mikä tahansa kankaan pala. Näin säästin lankaa ja aikaa. Vähän reiluun 40 x 40 cm tyynyyn riitti yksi kerä kumpaakin väriä (musta ja harmaa) ja jäi vielä hyvän kokoiset nöttöset jäljelle.

Meidän "joulusisustus" on aika lailla värikkäämpi ja vähemmän kimalteleva, kuin tämä mustavalkoinen bling bling -tyyny, joten piti vähän stailata kuvia varten harmonisempaa taustaa. Normaalisti meillä näyttää siltä, kuin joulupukki tonttuineen ja poroineen olisi pudonnut rekensä kanssa keskelle olkkaria pyörremyrskyn siivittämänä.

Oli kuitenkin hauska tunnelmoida hetki ihan vain kuvaa varten siivotussa olohuoneessa ja lipittää tuo kuvausrekvisiitaksi kaadettu viinilasillinen, hehe.

Hyvin tyyny kuitenkin sopii myös muiden joulutavaroidemme sekaan, mihinpä musta ja harmaa ei sopisi.

Olen tästä himmelikuviosta kyllä aika ylpeä. Muuten olisin jakanut tuon kaavion, mutta kun menin osallistuun siihen kisaan, niin se julkaistaan myöhemmin muualla muiden toimesta, infoan siitä sitten ajallaan kyllä.

Mutta näiden juhlallisempien tunnelmien myötä oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

↧

7

December 6, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 8

≪ Previous: 6

Joululehtifani törmäsi kaupassa lehteen, josta ei keksi juurikaan pahaa sanottavaa, melkoista! Kyseessä on Kodin kuvalehden piparkakkulehti.

Monenlaisia piparkakkuja sitä on tullut nähtyä, mutta silti lehti onnistui oleen todella kiinnostava, eikä tullut sellaista tunnetta, että nämä kaikki ideat on jo tosi nähtyjä. Sillä siinä tosiaan oli (minulle) uutta ja kuvat ovat niin upeita ja tunnelmallisia, että ei oikeastaan mitään väliä, että millaisia pikkuleipäjohdannaisia niissä on esitelty.

Lehdessä on reseptit erilaisiin piparkakkutaikinoihin sekä pikeeriin. Sitten on iso liuta ideoita. Ensin pelkistä koristelluista pipareista ja sittemmin erilaisia muita reseptejä, joissa piparit ovat jollain tavalla osallisena.

Näistä muista oma suosikkini on piparkakkumokkapalat, sillä erilaisin koristelluin varioidut mokkapalat ovat oma bravuurini juhliin kuin juhliin.

Jos tätä lehteä on edelleen kauppojen lehtihyllyillä, kehotan kyllä vilkaiseen, 4,90 euron hinta ei ole lehdestä paha, kun sisältö on näin ihana.

↧