Quantcast
Channel: Hupsistarallaa
Viewing all 1456 articles
Browse latest View live

Hullaantuneena Prymin neuletarvikkeista

$
0
0
Heippa ja terveisiä Prym Consumer Finland Oy:n bloggaajapäivästä. Sain tosiaan kutsun Prymin toimitiloihin tutustuun tuotteisiin ja viettään kivaa päivää muiden neulebloggaajien kanssa. Onneksi kalenterissani oli tilaa, sillä tätä en halunnut jättää väliin. Olen jo aiemminkin hullaantunut mm Prym ergonomics -puikoista ja hyvän muotoisten nuppineulan nuppien vuoksi (muita nuppineuloja en enää edes käytä, ellei nämä lopu kesken, jos on isompi tai useampi työ meneillään). Luulin olevani perillä uutuuksista ja olevan skenessä mukana, mutta kyllä taas kuulkaas sai ihminen yllättyä!


Ergonomics-sukkapuikkoja minulla onkin kahdessa eri koossa ja nyt goodie bagista sain lisää sekä myös yhteen klikasautettavia pitkiä puikkoja. Kokeilematta on vielä nuo pyöröpuikot kiertymättömällä metallikaapelilla, mutta niistä ei ole vielä pieniä kokoja saatavilla.


Pyöröistä kyllä tiesin, mutta näistä jooga-palmikkpuikoista en! En juurikaan edes neulo palmikoita, mutta tämä puikko vaikuttaa todella nerokkaalta, sitä voi taitella mihin asentoon ja mitenpäin vaan.


Ja entäs tämä perinteisen "sokean silmän" parempi versio: esiintyönnettävä kärki ja vielä ledivalo päässä? EN KESTÄ!


Käsitöissä on mahdollisuus loputtomaan välineurheiluun, mutta se ei ole välttämättä lainkaan huono homma. Nyt on viime aikoina ollut villityksenä laittaa tasseleita neulehuivien kärkiin. Itsekin haluan olla trendien aallonharjalla, mutta olen ihan surkea tekeen tasseleita. Nyt pitäisi alkaa sujuun, kun kaukosäätimen ympärille langan kerimisen sijaan tähänkin on oma apuvälineensä.


Se pääsi heti testiin.


Ja jopa minä onnistuin.


Tasseleiden lisäksi kokeiltiin myös kirjomista.


Ja testattiin ja arvosteltiin eri lankalaatuja ja sukkapuikkoja.


Bongasin hyllystä jotain tosi söpöä: nimittäin 60 g kerät Arne ja Carlos -lankaa lasten sukkia varten! Monet ehkä tietävätkin ja muistavatkin tästä vuosien varrelta, miten hyvin mulla aina onnistuu, tai siis nimenomaan EPÄONNISTUU nämä itsekuvioituvista langoista tehdyt sukat, mutta yleisö toivoo, että jos vielä kerran saisi lukea kiroamista ja angstaamista näistä. Rakastan noita Arne ja Carlos -lankoja, mutta mä en vaan kertakaikkiaan onnistu. Lupaan kuitenkin, että jos jossain kaupassa tulee näitä lasten versioita vastaan, ostan ja kokeilen. Vielä viimeisen kerran!



Kaikissa näissä hienoissa jutuissa on kuitenkin se pieni ongelma, että näihin juurikaan kaupoissa törmää. Joten kauppiaat hyvät, me haluamme tasselikehikot, muovailtavat palmikkopuikot ja huulirasvatuubineulakotelot sun muut valikoimiinne.


Niin sitä vaan taas keskittyi kuvaan ihan muita juttuja kuin ihmisiä, vaikka koolla oli tosi kiva porukka käsityöbloggaajia. Oli tosi hauska (taas) tavata Kototeon Sanna, Mehukekkereiden Veera, Lankahelvetin Henna, Tuin kutomon Taija, Langan päästä kiinnin Tiia, Kardemumman talon PaulaKoukutetun Jaana ja Raitalampaan Taina. Ja kiitos Prymille järjestelyistä, kutsusta ja goodie bageista.

Apinametsässä

$
0
0
Yksi kesän to do -listan asioista oli viedä lapset seikkailupuistoon. Helle kuitenkin lamautti meidät ja se jäi tekemättä, mutta onneksi vielä ehti hyvin nyt kun on suotuisammat olosuhteet aktiivisuuteen. Meillä täällä Pääkaupunkiseudulla eletään näidenkin paikkojen suhteen melkoisessa yltäkylläisyydessä ja hetken saatiinkiin arpoa, että mennäänkö Korkeeseen Mustikkamaalle vai Paloheinään vaiko sittenkin Zippyyn Munkkivuoreen.


Zippyssä lastenratoja on vain kaksi, Mustikkamaalla kolme ja Paloheinässä kaiketi vain joku nössörata, mutta juniorradalle olisi päässyt jo 110 cm pitkät. Esikoinen ei ole vielä 120 cm, mikä sitten taas oli Mustikkamaalla pituusrajana ns aikuisten radoille. Päätettiin mennä siis Mustikkamaalle, missä molemmat voivat kokeilla lasten radalla, onko homma sen verran kivaa, että esikoisen kanssa voi mennä sit myöhemmin Paloheinään. Siellä juniorradalla pitää mennä aikuisen seurassa ja mies on nyt flunssassa ja itse en ole varma, kestääkö kuntoni yhtä monta kierrosta, mitä lapsi haluaisi mennä, joten tämä oli hyvä vaihtoehto tähän hetkeen.


Ihan kohta 3-vuotias oli aivan sieltä minimipäästä, millä koolla ja iällä radalle voi mennä, mutta uskomattoman hyvin hän ratoja veti läpi kerta toisensa jälkeen, vaikka haaramitta ei aina meinannut riittää. Lasten radalle ylettyi kuitenkin aikuiset maasta käsin vähän jeesaan. Pienellä tuntui herkästi olevan köysi käden väärällä puolen, joten sitäkin piti tarkkailla. Vaijeria pitkin kulkeva mötikkä oli niin iso ja painava, että välillä meinasi viedä pikkutyttöä ihan 6-0. Nyt ei kuitenkaan ollut kyseessä arka lapsi vaan sellainen, joka ei ole ollut paikalla kun itsesuojeluvaistoa on jaettu, joten määrätietoisesti hän paineli menemään, vaikka välillä vähän kopisi.



Esikoinen aloitti tyypilliseen tapaansa varauksellisesti, mutta pääsi hyvin nopeasti hommasta jyvälle ja ei ole epäilystäkään, etteikö hänen kanssaan voisi mennä isompien radoille heti, kun maaginen 120 cm tulee täyteen. Paloheinässä tosin pääsisi jo.


Lasten radat on kyllä hyviä kokeiluun, onko homma kivaa ja pärjääkö ja uskaltaako, jotta voi siirtyä isompien ratoihin. Tällaisenaan tämä on kyllä, jos totta puhutaan, vähän turhaa rahan tuhlausta ja säätämistä. Moni leikkipuistotyyppinen rata ajaisi saman asian, eikä tarvisi kikkailla alati jumittavien turvavälineiden kanssa, joita 3-vuotias ei osaa eikä ylety itse renklaan. 6-vuotias pärjäsi omillaan, kun oli ensin tajunnut homman jujun.



Älyttömän hauskaa lapsilla kuitenkin oli ja jaksoivat pari tuntia kiipeillä, liukua ja mönkiä radoilla.



Välillä poden vähän huonoa omatuntoa, kun ei olla saatu järjestettyä lapsille säännöllisiä harrastuksia mun vuorotyön ja tukiverkostojen puutteen vuoksi, joten on kiva sitten käydä säännöllisen epäsäännöllisesti kokeilemassa tällaisia erilaisia juttuja ja purkaa vähän energiaa.





Kannattaa ainakin käydä kokeilemassa, suosittelen!

Karkkilankaa ja karkkikangasta

$
0
0
Ai kamala, miten mua edelleenkin sukatuttaa. Nyt on kyllä tänä vuonna tullut tehtyä ihan järjettömästi villasukkia, mutta lupaan että vielä tän vuoden puolella valmistuu muutakin. Puikoilla on ainakin villahaalaria ja tonttulakkeja, joten toivoa on.

En tiedä, olisinko muuten tässä nyt edes alkanut sukkia alotteleen, mutta sattui sopivasti Palasia arjestamme -blogissa yhteisneulonta Riikka-sukista samaan aikaan, kun mulla oli koulutuspäivä, jossa käteni kaipasivat oheistoimintaa. Niinpä tuli sukat. Ihan itselleni jopa tällä kertaa. 


Ohje: Riikka
Lanka: Adlibris Socki Fine, sävyssä Lollipop Sprinkle
Puikot: 2,5 mm


Varresta tein pidemmän, kuin ohjeessa ja kantapääksi tein ohjeesta poiketen omaan jalkaani istuvan ranskalaisen kantapään. Kärjen silmukoin, vaikka en yleensä niin tee, sillä se saa jalkani näyttään hassulta.


Samaan syssyyn ajattelin kuvata tyttärelleni kesällä ompelemani mekon Verson puodin karkkikankaasta nyt kun sen voi viimein ottaa pitkähihaisena käyttöön (oli vähän liiankin pitkät hihat ja piti vähän kääriä). Kun pyysin häntä nouseen seisoon, jotta saan otettua kuvia, hän vastasi, että ei nyt ehdi ja räpläsi puhelintani. Mistä lie oppinut, äitinsä tyttö.


Kaavan muokkasin ihan vain vapaalla kädellä saksien jostain peruspaidan kaavasta. On kyllä ihan symmetrinen, vaikka kuvaan asettelu oli taas vähän niin ja näin.


Resorin ostin Eurokankaasta.


Ja palatakseni vielä sukkiin, niin parastahan on se, että sukkien valmistumisen jälkeen sai jämästä neuloa taas uuden ruudun ikuisuusprojektipeittoon.


Kaikkien aikojen villasukat - 90-vuotiaan Novitan juhlakirja

$
0
0
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta / Moreeni



90-vuotias Novita on koonnut sukkaohjekirjan ja minähän sitä heti vinkumassa itselleni, sillä olen tykännyt paljon Novitan aiemmin julkaistuista sukkalehdistä. Kirjan malleissa on useita suunnittelijoita ja ihana huomata, että myös sukan neulojan nimi on mainittu ohjeessa pelkän suunnittelijan lisäksi. Aina kun ei välttämättä ole suunnittelija itse sitä mallikappaletta neulonut.


Kirjan mahtipontinen nimi antaa odottaa paljon: "Kaikkien aikojen villasukat". Itse kuitenkin ensiselailulla onnistuin bongaan vain lukuisat ruusukuvioiset sukat ja olin vähän pettynyt. Onneksi toisella selailulla paremmalla ajalla bongasin muitakin sukkamalleja, jotka ovat upeita! Ei saa antaa ensivaikutelman hämätä. Ja kauniita ruusutkin ovat, ei vaan ihan minun tyyliäni just tällä hetkellä.





Kirjan alusta löytyy myös perussukan ohje ja kokotaulukot niin Novitan Venlalle, Nallelle, 7 veljekselle kuin Isoveljellekin.


Ihanaa kun on syksy ja neuloosi.

Saapassukat eskariin

$
0
0
Tästä on nyt kyllä tänä vuonna tullut melkoinen sukkablogi! Sillä sukkaa olisi taas esiteltävänä. Tämä ei tosin syntynyt varsinaisesti sukatuksen vuoksi, vaan tarpeeseen, nimittäin saapassukat eskariin. Viime vuonna neuloin lapsille mätsäävät saapassukat päiväkotiin jo hyvissä ajoin heti elokuuksi, nyt ei ole ollut vielä vaaraa siitä, että tulisivat tarpeeseen, kiitos lämpimien ilmojen. Kylmät kelit kuitenkin tunnetusti yllättää, joten pakko oli ryhtyä toimeen.


Jämälangoilla mentiin tänäkin vuonna, niistä saa kivasti lapsille vielä vaikka ja mitä. Nyt kyllä kieltämättä tuli aika tylsän väriset ollakseen lapsen sukat, mutta silti ainakin omasta mielestäni tosi kivat.


Eri paria samaa paria, tarkoituksellisesti värinvaihto eri kohtiin. Aloitin sukat itse värjäämälläni Nallella, mistä neuloin sukat työkaverille ja jatkoin lyhyen raidoitusosuuden jälkeen Nalle Pelto -langalla, mitä käytin vähän alkuvuonna itselleni neulomassani villapaidassa. Perussukat 3 mm puikoilla. Kantapäästä tuli liian iso, kun tein vanhasta tottumuksesta ranskalaisen kantapään, mikä sopii omaan joka suuntaan leveään jalkaani, lapselle olisi riittänyt huomattavasti lyhyempi kantalappu tai sitten tiimalasikantapää (mikä ei taas itselleni istu ollenkaan).



Pikkusisko on vielä sukkia vailla, mutta hätätapauksessa hänelle voi kaivaa jotkut esikoisen vanhat, joten akuutein hätä on selätetty. Saappaiden suhteen luotan edelleen Crocsiin, jotka saa kuivattua vaikka paperilla toisin kuin peruskumpparit, jotka vaativat pidemmän kuivatusoperaation ja hermot menee. Saappaat olivat kuitenkin eskarissa, niin kuviin pääsi toiset lasten sadesään luottokengät eli Vikingin gore texit (jotka tosin nekin kuivuvat tuskaisen hitaasti, jos kastelee sisäpuolenkin).

Peruspipo pehmeä kuin kissanpentu ja kevyt kuin höyhen

$
0
0
Postaus sisältää bloginäkyvyyteen saatua lankaa / Prym

Taannoisen Prym Consumer Finland oy:n blogitapahtuman goodie bagista löytyi Rowanin fine lace -lankaa ja sävy sävyyn silkkimohairia. Nyt onkin ollut paljon pinnalla tuo silkkimohairin käyttö neuleissa ja pakko myöntää, että itse en vielä vuosi sitten tajunnut, että sitä tosiaan neulotaan saman aikaisesti muiden lankojen kanssa, vaan aina ihmettelin, mitä semmosesta ohuesta karvalangasta muka voi tehdä. Oppia ikä kaikki ja nykyään tiedän.


Nythän on paljon ollut pinnalla neuloa valtavan paksuja ja pörröisiä jättipipoja, mutta itse olen sellainen hikipää, että tarvitsisin moiseen taskut kylmäkalleille. Niinpä tein pipon ihan vain näistä kahdesta tosi ohuesta langasta yhtä aikaa neuloen saaden aikaiseksi aivan unelmapehmeän ja kevyen alpakkamerinosilkkimohair-pipon. Ajatuksena oli, että voisin käyttää sitä pyöräilykypärän alla, jos innostun työmatkapyöräilystä, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, etten malta näin ylellisen tuntuista pipoa ainakaan ihan uutena mihinkään kypärän alle laittaa, vaan jos innostun siitä pyöräilystä, käytän sitten jotain kamalaa mainostuubia sen alla, kunnes tämä on kulahtanut (jos edes kulahtaa).


Pipot ovat haastavia neuloa, sillä oikeaa kokoa on vaikea arvioida, vaikka miten tekisi mallitilkun ja osaisi laskea. Niinpä tein tämän pipon kikkakolmosella, minkä opin aikoinaan Puikkomaisterin pipokirjasta. Eli neuloin ensin suikaleen, mikä menee sopivasti pääni ympärille, suljin ympyräksi ja poimin sen reunasta silmukat pipoa varten sen verran reilummin toki, että on otettu huomioon suikaleen venymä. Tällä tavalla ei voi mennä pieleen ja minäkin onnistuin kertalaakista ja jätin mallitilkun sikseen.


Pörröhazea meni vain toinen kerä, Lacekerästä noin puolet. Pipo siis painaa alle 50 grammaa eli on todella kevyt kuin höyhen. Ja tosiaan niin pehmeä, että lapsetkin kuorossa ihmettelivät, voiko tällaista edes olla. Neuloin pipon 3 mm puikoilla.


No niin, seuraavana projektina sitten tuo otsatukan lyhentäminen.


Ihan uusi lasten luontopolku Vantaalla

$
0
0
Eilen oli Hämeenkylässä, Soltorpin luonnonsuojelualueella lasten luontopolun avajaiset (näin sattumalta somessa) ja me mentiin heti tänään tsekkaan paikka.


Navigaattoriin kannattaa syöttää Kesantotie, niin löytää perille.


Me tykätään luontopoluista ja metsäretkistä, mutta pakko myöntää, että itselleni erityistä lisäarvoa tälle polulle toi Matti Pikkujämsän kuvitukset. Rakastan!


Lapsia varmasti innostutti eniten kaikki toiminnallinen eli pelkkien infokylttien sijaan oli paljon luukkuja avattaviksi. Ja klassikko tän ikäisille, eli eläinten jätöksiin liittyviä juttuja.










Reitti oli jotain puolisen kilometriä pitkä ja siellä todennäköisesti pärjää rattaiden kanssa. Unohdin maastoa sillä silmällä katsoa, koska itsellämme ei ollut rattaita mukana, mutta mistään vaikeakulkuisesti reitistä ei ollut kyse.


Eväspaikkakin löytyi, jossa vetästiin kotoa mukaan napattu mustikkakeitto.




Ihana luontopolku, erottui kyllä edukseen muista (lapsille suunnatuista), missä ollaan käyty.

3-vuotiaan saapassukat päiväkotiin

$
0
0
Yhteistyössä: Kaupunkilanka / lanka saatu somenäkevyyteen

Nyt on tyttärellekin saapassukat päiväkotiin neulottu, joten varusteet on kunnossa ja kylmät sadeilmat eivät pääse yllättään.


Sain Kaupunkilangalta heidän uusia kimaltavia paksuja sukkalankojaan ja ekana puikoille pääsikin astetta bling blingimmät saapassukat. Kimalle onkin tarpeen, sillä nämä 3-vuotiaat ovat välillä kyllä melkoisia sottapyttyjä. Nämäkin housut olivat vielä tunti sitten aivan puhtaat ja nyt kun kuvia alettiin ottaan, lahkeisiin oli jo ehtinyt ilmestyyn kaiken näköistä ja väristä töhnää. Mutta kun laittaa kimallesukat jalkaan, se vähän neutraloi yleisfiilistä, eikö?


Pätee myös likaisiin saappaisiin ja kuraiseen sadetakkiin.


Vähän glitteriä päälle ja menoksi!


Lanka: Kaupunkilanka Pyynikki
Puikot: 4 mm
Malli: ihan vain hatusta heitetty sukka resorikikkailulla ja tiimalasikantapäällä. Koristeeksi kiinnitin neuleen sekaan ohuet hand made -lätkät tuomaan vähän lisää korumaista fiilistä.



Syksypatalaput

$
0
0
Kuvissa vilahtavat neulepuikot saatu bloginäkyvyyteen / Prym consumer Finland oy

Tässä yksi ilta (okei, meni kolme iltaa) virkkasin joulua ajatellen valkoharmaat patalaput ja tulin samalla pohtineeksi, että oikeastaan erilliset syksypatalaputkin olisivat kivat. Koska hei, miksipä ei! Niinpä kaivelin aivan innoissani esiin kaikki ongelmalliset jämälangat, eli sellaiset, jotka eivät paksuutensa puolesta sovi oikein minkään kanssa, etsin kaikista paksuusluokista syksyn väriset ja aloin neuloa aina oikeaa usealla langalla yhtä aikaa. Ja kun yksi säie loppui, jatkoin toisella.



Oikeastihan meidän keittiössä on kyllä sisustuksensa puolesta ikuinen kesä, eikä sinne mitkään ruskasävyt sovi mitenkään päin mihinkään, mutta en antanut sen nyt haitata.





10 mm puikoilla 20 silmukalla aina oikeaa kunnes on neliön muotoinen. Silmukoiden päättelyn jälkeen jätin piiiiiiiitkät langat, joista virkkasin SORMIN (koska en jaksanut nousta hakeakseni virkkuukoukkua) ripustuslenkit, jonka toisen pään kiinnitin päättelyneulalla patalappuun. Tai eihän nämä mitkään viralliset henkilösuojaimet ole, joten ei saa kutsua patalapuiksi.



Ja entäs se maailman paras omenakaurapaistos sitten? No,

100 g voita (sulatettuna)
3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl fariinisokeria
0,5 rkl kanelia
0,5 tl vanilliinisokeria
suolaa maun mukaan
omenalohkoja

Paistetaan perstuntumalla ja syödään vaniljajätskin kanssa.


Ja varotaan polttamasta sormia ja suuta.

Tammenterhobongausretki

$
0
0
Ollaan lasten kanssa ihasteltu niin paljon tammenterhoja tänä(kin) syksynä, että päätettiin lähteä varta vasten tammenterhobongausretkelle Tammiston luonnonsuojelualueelle (Vantaalla), mikä on yksi harvoista Pääkaupunkiseudun luontaisesti syntyneistä tammimetsistä.



Tammenterhoja on kieltämättä paljon enemmän Myyrmäen kevyenliikenteenväylillä, kuin tuolla, mutta oi että miten oli upea vanha jalopuumetsä! Ehdottomasti kannatti lähteä, vaikka ei varsinaisesti tammenterhoissa kahlattukaan. Totorofiilikseen kuitenkin pääsi välittömästi, taianomainen paikka!

















Syksy on kyllä ihan parasta. 

Reflektor valotaidetapahtuma Helsingin Kivinokassa

$
0
0
Käytiin perjantai-iltana pitkästä aikaa lasten kanssa Helsingissä. Tai ainakin tuntuu, että pitkästä aikaa ja varmaan kyllä onkin.

Kivinokassa on tänä viikonloppuna käynnissä Reflektor valotaidetapahtuma ja koska fanitetaan tammikuista LUXia paljon, lähdettiin käymään tsekkaan tämäkin.


LUXissa ollaan aina oltu aivan tolkuttoman suuressa ihmismassaryysiksessä hitonmoisessa pakkasessa, joten jotenkin assosioin tämän etukäteen samaan kategoriaan ja pukeuduttiin kuin oltaisiin lähdössä naparetkelle. Helsingissä on muutenkin aina olevinaan niin paljon kylmempi, kuin Vantaan puolella. Kivinokkaan mentiin jalkasin Kulosaaren metroasemalta kun oletettiin bussien olevan niin täysiä, ettei ikinä päästäisi rattaiden kanssa sisään. No, ilta oli lempeän lämmin (ainakin kun oli pukeutunut päästä varpaisiin villaan) ja väkeä oli just ihanan vähän. Parempi näin.


Toki toivoisi, että tapahtumissa on paljon väkeä, jotta ne menestyisivät ja niitä järjestettäisiin jatkossakin, mutta tottavie on mukavampi katsella valotaidetta ihan rauhassa ja sopivalta etäisyydeltä, kuin jonottaa nähdäkseen edes vilauksen.


Tapahtumassa oli kiva tunnelma ja tosiaan mukavan väljää. Pimeys yllätti ja pelotti, että lapset menevät hukkaan. Aina pitäisi tällaisiin pimeän ajan ihmistapahtumiin kietoa jouluvalot lastensa ympärille.



Tapahtuma on maksuton ja tosiaan vielä lauantaina ja sunnuntaina iltakuudesta iltayhteentoista.




Käykää ihmeessä tsekkaamassa, jos suinkin aikatauluihinne sopii.

Tinahääpäivä Clarion Helsingissä

$
0
0
Hotelliyö maksettu ihan omasta pussista täydellä hinnalla

Minulla ja miehelläni oli tällä viikolla 10-vuotishääpäivä ja halusimme juhlia sitä vähän spesiaalimmin, kuin perinteisellä ravintolaillallisella. Kummankaan työtilanne ei nyt kuitenkaan sallinut pidempää irtiottoa ja lapsenvahtiteknisistä syistä viikonlopun pituinen minilomakin oli poissuljettu. Ei se kuitenkaan mitään, sillä me saimme kuitenkin irtauduttua arjestamme kokonaiseksi 20 tunniksi ja varasimme hotelliyön Clarion Helsingistä.



Otettiin se standardista seuraava huoneluokka, sillä perushuoneet oli jo myyty loppuun siinä vaiheessa, kun itse heräsimme asiaan. Yllätykseksemme saimme huoneen 14. kerroksesta, vaikka oletimme päätyvämme about ensimmäiseen kerrokseen. Huoneessa oli kolme kapeaa ja korkeaa ikkunaa kahteen eri suuntaan merinäköalalla.


Hotelli Helsingin Jätkäsaaressa oli kyllä enemmän meidän juttu, kuin kuherteluloma jossain romanttisessa kartanomiljöössä. Olemme siis erittäin tyytyväisiä valintaamme.



Hotellin erikoisuutena on 16. kerroksessa kattoterassi uima-altaalla (ja saunalla ja kuntosalilla). Lasiallas törröttää rakennuksesta osittain ulkona eli pohjasta näkyy maahan asti. Tila on tosiaan katosta avoin, joten otettiin varoiksi pipot päähän, sillä oli kylmä ja siellä tuuli. Vesi oli toki ihanan lämmintä.





Samassa kerroksessa on myös baari, minne pääsee, vaikka ei olisi hotellin asiakas. Upeat maisemat Helsingin ylle!



Me kuitenkin lähdettiin muutaman lasillisen jälkeen etsiin edullisempaa juottolaa maan tasalta lähiympäristöstä ja ihanaa kahdenkeskeistä aikaa iltakävelyllä.




Aamulla lähetin vielä miehen uimaan, jotta voin käydä kadulta ottamassa sammakkokuvia.



Aamupala oli hyvä ja runsas. Vahva suositus siis irtiotolle Clarionissa. Ja koska kahdestaan oltiin liikenteessä, en edes katsonut sillä silmällä, että olisiko paikka lapsiperheystävällinen. Perhereissuihinmme Scandic ja Sokoshotellit ovat ihan hyviä vaihtoehtoja.

Pakko saada -pipo

$
0
0
Näin jossain Hannan neulenurkka -youtubejaksossa ihania The Oslo Hat -pipoja ja ryntäsin about samantien lähikauppaan hakeen lankaa ja pipo kiilasi ihan kaikkien oikeastikin kiireisten neuleiden ohi.

Ohje: The Oslo Hat by Petite knits
Lanka: Novita Wool Cotton
Puikot: 4 mm


Ohjeessa on käytetty kaksinkertaista Arwettaa, mutta itse en hikipäisenä halunnut, vaan ostin tosiaan Novitan Wool Cottonia, jossa on nimensä mukaisesti puuvillaa ja villaa. Neuloessani sitä yksinkertaisena ja nelosen puikoilla, pääsin samaan tiheyteen, kuin ohjeessa käytetty kaksinkertainen fingering kolmepuolosilla.


Vähän ehkä pienemmän piponkin kanssa olisin pärjännyt, mutta tästä tuli nyt tän kokoinen ja tällä mennään.


Höyryttäminen olisi tehnyt terää, mutta en halunnut ottaa riskiä, että tämä lörpähtää vielä isommaksi. Tosin voi olla, että pesussa jopa vähän pienenisi, puuvilla kun tuppaa kutistumaan.



Ai että, nyt kelpaa elää syksyä, kun on kaksi uutta ihanaa pipoa ja kaikki vanhatkin. Mieli on yllättävän keveä ja jospa ne puikotkin alkaisi taas luistaan paremmin. On nimittäin ollut todella hidasta ja nihkeää kaikki neulominen nyt viime aikoina. Tätäkin pipoa neuloin aika pitkään, mutta olihan siinä kyllä neulottavaakin, pitkän putken alaosa on käännetty nelinkertaiseksi.

Ryhmä Hau -synttärit

$
0
0
Saatiin viimein reilu kuukausi myöhässä pystyyn kuopuksen 3-vuotissynttärit lähisuvun ja aikuisystävien kesken. Tytär toivoi teemaksi yllätys yllätys, Ryhmä Haun.


Vuosien kokemuksella teema kuin teema on helppo järkätä. Näissä alkaa selkeästi toistuun tietyt elementit, millä väkertää juttuja aiheeseen kuin aiheeseen. Ensinnäkin kaikkien suosikki, eli mokkapalat muuttuu juhlaversioksi leipomalla se piirakkavuokaan ja tekemällä tupla-annoksen päällistä. Sitten karkit tai strösselit teeman mukaan ja se on siinä. Tähän löysin Ryhmä Hau -strösselisekoituksen (sisältäen luun muotoisia koristeita!!!) jostain juhlatarvikkeisiin erikoistuneesta nettikaupasta, mistä tilasin myös kakkukuvan, -kynttilän, kertakäyttöpöytäliinan yms härpäkettä.



Toinen klassikko meidän juhlissa on muotoleikkurilla leikatuista ympyröistä ompelukoneella surautettu koristenauha. Lapset osaa itse käyttää leikkuria ja osallistuvat ompeluunkin mielellään, joten tämä on myös kivaa yhteistä askartelua.


Tämän toteutin ihan vain tulostamalla netistä mustavalkoisia ääriviivakuvia Ryhmä Hau -hahmoista värillisille papereille.


Pipareita leivottiin tassun ja luun muotoisilla piparimuoteilla.


Lapsen Ryhmä Hau -vahtitorni valjastettiin tarjoiluastiaksi ja täytettiin se kettukarkeilla (no, melkein kuin koiria hei) ja kaupan lastenruokaosaston Ryhmä Hau -naposteltavilla, mitkä sopivat taaperoikäisen serkun herkuiksi.




Popcornit toimii aina.


Kolmoskynttilä on oikeasti vuosia vanha adventtikynttilä Ikeasta.




Olihan hulinat ja lapset todella innoissaan ja tyytyväisiä juhliin. 

Sukat jakkilangasta

$
0
0
Lanka saatu / Prym Consumer Finland Oy

Minulla on ollut pitkään to do -listalla perussukat miehelleni, mutta en ole saanut aikaiseksi tehtyä. Tuossa taannoin kuitenkin sain Prymin bloggaajatapahtumasta kerän Regian syksyn uutuus-premiumlankaa, jakkimerinosukkalankaa ja inspis lähti sitten siitä. Harmaat perussukat 2,5 mm puikoilla, todella ihanan ja ylellisen tuntuisesta langasta.


En ollut ennen tätä Prymin tapahtumaa neulonut, tai edes varmaan koskenut, jakkihärän villaan. Vaikka tässä nyt toki on merinoa ja sukkavahviketta mukana, mutta kuitenkin. Mahtavan tuntuinen ja neulottava lanka. Tekisi mieli kyllä ostaa tätä muissakin väreissä ja tehdä jotain isompaakin. 




Mies saa nämä nyt viimein käyttöönsä ja sitten alkaa näkeen, miten tämä kestää käytössä.

Ruskaretki Kotkaan

$
0
0
Piti mennä viikonloppuna lasten kanssa Kotkaan siskoni luo, mutta toinen lapsista sairastui. Saatiin onneksi järjestyyn asiat siten, että pääsin reissuun pelkän esikoisen kanssa, sillä en halunnut missata Kotkan puistojen ruska-aikaa. Rakastan syksyä ja etenkin juuri tätä hetkeä, kun joka paikka on täynnä keltaisia lehtiä. Meillä Vantaallahan näin ei ole, sillä puistoja on vähän ja taloyhtiön pihassa liian ahkeria haravoijia. Nyt on kuitenkin kahlattu lehdissä ja ihasteltu auringossa kimaltelevia keltaisia lehtiä aivan läkähtymiseen saakka. I H A N A A !



























Puistot, meri ja Tervaleppälehdon oravat. Niistä on ruskaretki Kotkaan tehty.

Virkkurin kuosikirja

$
0
0
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Molla Millsin viides virkkauskirja on kokoelmateos. Vähän niin kuin ainakin ennen vanhaan oli bändeilläkin tapana julkaista kokoelmalevyjä muutamien normialbumeiden välissä. Kuten kokoelmalevyissäkin usein oli joku uusikin biisi, on Virkkurin kuosikirjassakin jokunen ihan uusi malli, kuten kannessa näkyvä Neulos-niminen kuosi, mikä on ehdottomasti oma suosikkini. Saas nähdä, pitääkö alkaa seinävaatteen virkkaus -hommiin!


Vaikka kuosit on osittain/enimmäkseen samoja, kuin aiemmissa kirjoissa, ne on kuitenkin kuvattu uusissa paikoissa ja se tuo niihin heti uudenlaista tunnelmaa. Kirja on myös eri tyylinen ja näköinen, kuin aiemmat. Tai ainakin omaan silmään äkkiseltään vaikutti olevan. Joten vaihtelu tuo uutta näkökulmaa siinäkin.


Kuoseista ja niiden synnystä on kirjoitettu tarinat, joten itselläni meni yksi ilta oikein mukavasti, kun uppouduin lukeen tekstejä. Kirja on hyvin kesäinen, joten tuntuu vähän oudolta julkaisulta syksyllä, kun muut kauden uutuuskirjat ovat todella talvisia ja villaisia. Mutta ei se mitään, nimittäin jos aikoo kesäksi saada uuden maton lattialle, niin johan se on jo syksyllä aloitettava!


Mattoja, laukkuja, kasseja, vilttejä, tyynyjä ja seinälle ripustettavia virkkauksia on siis kirja pullollaan ihanissa kuoseissa. Sanoisin, että jos ei omista vielä yhtäkään tai omistaa vain yhden tai kaksi Virkkuri-kirjaa, tämä on kyllä tosi hyvä ostos. Ja toki jos on tosifani, kuten itsekin aikoinaan niiden cd-levyjen kanssa, pakkohan se oli ne kokoelmalevytkin saada kokoelmiinsa, on tämä tietenkin hyvä jatko kirjahyllyn riveihin. Muussa tapauksessa en sitten niin tiedä, mutta sehän on jokaisen potentiaalisen ostajan oma valinta.

Hyvän onnen valokarnevaalit

$
0
0
Ei olla koskaan ennen käyty Linnanmäen valokarnevaaleilla. EI muutenkaan olla käyty lasten kanssa Lintsillä kuin muistaakseni kahdesti. Lapset eivät ole sinne itse pyytäneet ja minä en tällaisista perushuvipuistoista juurikaan itsekään välitä, niin mitäpä sitä suotta sinne hälinään migreeniä hankkiin ja väisteleen vieraiden ihmisten oksennuksia. Valokarnevaalit ovat kuitenkin aina vähän kiinnostelleet ja tänä vuonna viimein saatiin aikaiseksi mentyä.


Oli alunperin tarkoitus mennä jokin arkipäivä tällä viikolla, mutta pienin lapsi sairasti, eikä me minnekään päästy. Lapset olivat kuitenkin jo ehtineet niin sanotusti kohkaantumaan valokarnevaalista, joten tuntui pahalta joka päivä todeta, että ei tänäänkään. Viimeisenä valokarnevaalipäivänä kuitenkin onnisti, kaikki olivat terveenä ja muutenkin kykeneväisiä lähteen.


Juna-asemalla törmättiin sattumalta ystäväperheeseen, mikä oli myös lähdössä samaan paikkaan. Lapset olivat aivan sekaisin onnesta kun pääsivät kavereiden kanssa. Tässä vaiheessa tunsin vähän pistoa omatunnossa, että miksi niin harvoin tulee pyydettyä ketään kaveriperhettä mukaan, mutta muistin aika nopeasti, että siksi, kun lapsiperheissä on aina niin monta muuttujaa, että ihan äärimmäisen harvoin mikään meno onnistuu ihan sellaisenaan, kuin alunperin on suunniteltu. Voisi sitä kuitenkin silti yrittää, eikä vain jo etukäteen miettiä, että joku sairastuu kuitenkin. No, nyt kuitenkin tuurilla saatiin ryhmämatka aikaiseksi!


Kun oltiin saatu koko konkkaronkka siirrettyä jalkasin Pasilan asemalta Lintsille, tuli parkkipaikalla joku rouva tarjoon kutsuvierasrannekkeitaan kympin kappale, kun heidän isäntä oli menettänyt aivan totaalisesti hermonsa, kun ei saanut parkkipaikkaa autolleen ja kääntävät nokan välittömästi takaisin kohti kotiaan. Toisten vitutus on toisten onni ja saatiin about yhden laitelipun hinnalla koko ranneke. Meillä ei siis ollut alunperin todellakaan tarkoitus mitään rannekkeita edes ostaa, vaan mennä vain hengaileen ja ilmaislaitteisiin.


Koska itse en huvipuistolaitteista juurikaan välitä ja miestä ei muuten vaan houkuttaneet ne lauantai-illan menojensa jälkimainingeissa, oli meillä supertuplatuuri, sillä saatiin pojalle halpa ranneke ja poika laitteisiin kavereiden vanhempien mukana. Itse sain keskittyä pienemmän lapsen kanssa tunnelmasta ja väriä vaihtavasta valohattarasta nauttimiseen. Ja totta tosiaan, auringon laskettua Linnanmäki juhlavalaistukseen oli taianomaisen upea. Niin upea, että ei mitään järkeä edes yrittää meikäläisen kuvaustaidoilla sitä tallentaa. Väkeä alkoi olla tungokseksi asti vasta pimeän laskeuduttua, joten ei mennyt koko reissu pelkäksi jonottamiseksi, kun tultiin vähän ennen viimeisiä päivänsäteitä.


Tatua ja Patua rakastavat lapseni halusivat "törmäily"autoihin ja narunvetoon, koska Tatu ja Patu Helsingissä -kirjassa on ne. Luulen, että huomenna päiväkodin ja eskarin jälkeen molemmat toivovat kuorossa Tatu ja Patu -elokuvan katsomista, jotta voivat fiilistellä Lintsiä. Esikoinen nimittäin halusi välttämättä kummitusjunaan, koska siinä elokuvassakin oli se. 

Kissalaukku

$
0
0
Meidän pikkuinen sairasti koko viime viikon ja kotona ollessamme tehtiin yhteistuumin hänelle laukku, jossa kantaa tärkeimmät pikkukaverinsa lääkäriin ja veljen eskarista hakemis -reissuille. Idea tuli instagramista @linda_lydia n virkkaamista kynäpenaaleista ja pikkuinen olkalaukku virkattiin puuvillalangan jämistä, kaikki taisivat olla Novitan Cotton Softia.


Liikuttavaa, miten lapsi rakastui laukkuun ihan täysillä jo heti tekovaiheessa. Vähän isompi se tosin olisi saanut olla. Nyt on aika ahdas, kun mukana pitää olla pieni klassikko-barbapapa, synttärilahjaksi saatu Pötkylä-Kaja, pieni avaimenperä-poro Rovaniemeltä ja Happy Meal glittersilmäkirahvi. Mutta kyllä ne tarkkaan asettelemalla saa laukkuun sopimaan ja kaikki tärkeät kulkivat mukana pienen potilaan pakollisissa menoissa.



Onhan se kieltämättä tosi söpö, vaikka ei ihan yhtä hieno kuitenkaan, kuin esikuvansa. Tärkeintä on kuitenkin, että laukku piristi niin tekijää kuin saajaakin.

suomenkielinen Mollie Makes joulunumero

$
0
0
Lehti saatu blogissa esiteltäväksi

Mollie Makes ilmestyy nykyään myös suomeksi, joskaan ei näköisversiona alkuperäisestä lehdestä eikä kuukausittain, mutta eräänlaisena kokoomateoksena kuitenkin. Toinen numero onkin heti jouluteemainen ja joulua rakastavana olin asiasta todella innoissani, sillä ehkä on joskus käynyt ilmi täälläkin, R A K A S T A N joululehtiä. Asiassa on vain myös pieni, ja joskus aika isokin, mutta. Syvä rakkaus joululehtiin aiheuttaa myös harmillisen usein joululehtipettymyksen.


Mollie Makes on tosi suloinen lehti noin yleisestikin ja tässäkin on tosi söpöjä juttuja. 15-25 -vuotiaana olisin ollut aivan haltioissani, mutta huopa-askartelut eivät nykyisellään kuulu enää repurtuaariini kovinkaan vahvasti. Lehdessä oli toki myös ainakin neulotut kettutossut ja virkattuja lumihiutaleita ja ompeluksia ja kirjontaakin eli pelkästä huopa-askartelusta ei suinkaan ole kyse.


Lehdessä keskitytään ohjeisiin eli mitään varsinaisia artikkeleita siinä ei tainnut olla, enkä kyllä sellaisia jäänyt yhtään kaipaankaan.


Paperista taitellut origamijouluvalot ovat tosi suloiset.


Ja kankaiset lahjakuoret ihania ja uudelleen käytettäviä!


Mutta se syy, miksi tämä aiheutti minulle joululehtipettymyksen, on se valitettava tosiasia, että suurin osa lehden jutuista oli justiinsa tasan samat, kuin englanninkielisen Mollie Makes -jouluextran jutut vuodelta 2016. Sillä tottahan toki joululehtifanina olen niitä ostanut useana vuonna. Ja niissäkin ne jutut ovat olleet osittain samoja, kuin normaaleissa Mollie Makes -joulun ajan numeroissa eli olen aikoinaan kriiseillyt jo niistäkin. Auts.





Mitäänhän se ei tietenkään haittaa, ellei ole sattunut ostaan Mollie Makes jouluextroja, joita itse ainakin jouduin metsästään aikoinani kissojen ja koirien kanssa, Akateemisessa kirjakaupassa oli yhtenä vuonna, mutta ainakin jokusen niistä olen joutunut muistaakseni tilaan ulkomailta. Mutta jouluhöperö on jouluhöperö ja minulle tässä lehdessä ei valitettavasti ollut mitään muuta uutta, kuin eri kieli.


Mutta söpöjä juttuja siinä on ja heittämällä voittaa monet muut joululehdet ihan 6-0. Tai riippuu toki mistä tykkää. Jos tykkää perinteisen suomalaisista olkipukeista ja riisipuurosta savikulhossa, niin sitten ei, mutta jos pastellisävyt ja moderni ote on enemmän mieleen, niin sitten kyllä.
Viewing all 1456 articles
Browse latest View live