8

December 7, 2018, 8:00 pm

Tuli haave lumihiutalematosta keittiöön joulun ajaksi. Ei muuta kuin google laulamaan ja löysin itse asiassa paljon hienomman, mitä olin edes etukäteen kuvitellut. Visio oli siis vain isosta virkatusta kokovalkoisesta lumihiutaleesta, mutta löysinkin upean kaksivärisen lumihiutalepitsiiliinan ohjeen ja sovelsin sitä mattoon.

No, sen isommasta soveltamisesta ei ollut kyse, kuin että tein sen virkkauslangan sijaan matonkuteista.

Ohje löytyi videomuodossa youtubesta: How to make a christmas doily for table decoration

Valkoinen trikookude on Kaupunkilangan Sisäpihaa ja sininen ontelokude Novitan Strömsöä. Molemmat ostettu todella edullisesti alelaarista. Sinistä tarvitsin kaksi kerää, valkoista en tullut punninneeksi ja mulla oli siitä trikookuteesta vajaita keriä. 10 mm koukulla virkkasin menemään.

Tämä matto on kyllä tosi ihana ja oli tosi nopea tehdä.

Matosta tuli aika pieni, mutta hyvä vaan, mahtuupa sitten pesukoneeseen joulun jälkeen. Tai jo ennen jouluakin, sillä veikkaan, että se ei kauaa valkoisena pysy.

Virkkaamani matot ovat aina kovin kuhmuraisia ja niitä on paksuutensa vuoksi hankala höyryttää ja silittää. Kyllähän ne ajan myötä poljetaan tasaiseksi lattialla, mutta nyt keksin tosi kätevän niksin, millä saada matto tasaiseksi yhdessä yössä. Sujautin sen runkopatjan ja petauspatjan väliin ja hyppäsin päälle nukkumaan. Aamulla matto oli tasainen, kuin mankelista vedetty. Pistäkää mieleen!

Tilkuista tehdyt joululegginssit esitelty viime vuonna täällä.

↧

9

December 8, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 10

≪ Previous: 8

Viime vuonna ompelin tyttärelleni ja itselleni kreisit joululegginssit tilkuista ja tykkäsin niistä ihan tosi tosi paljon. Ja no, omistani toki edelleen, mutta lapsen housut ovat jo jääneet pieniksi (eivätkä muuten menneet kaupaksi kirpparilla, ylläri, haha). No tänä vuonna piti taas saada kreisejä joululegginssejä, sillä mikäs sen mukavampaa joululööbailua, kuin olla kalsareillaan. Erilliset jouluvaatteet ovat vähän sellaisia asioita, joihin en hirveästi panosta, koska on älytöntä hankkia vaatteita, joita käytetään maksimissaan kuukauden ajan. Kirpparit on onneksi pullollaan punaisia juhlamekkoja pikkutytöille, jos sellaisia halajaa, mutta me ei jouluisin olla ykköset päällä, eikä mitään muitakaan joulujuhlia ruuhkaksi asti ole, ei edes päiväkodissa ensimmäisiäkään, joten joululegginssit ovat sopiva juttu meille ja niissä kelpaa rötvätä ja nautiskella olostaan. Ja mikäs sen ekologisempaa, kuin ommella ne tilkuista, eli ylijäämästä eli käytännössä katsoen melkeinpä roskista. (Pakko tunnustaa, että olen silti ostanut tyttärelle yhdet joululegginssit ihan kaupastakin, oli niin söpöt, ei voi mitään, enkä muutenkaan ole tässäkään asiassa mikään varajeesus.)

Kun niitä jämäkankaita siinä sitten pyörittelin, tajusin haluavani tehdä kahdet. Toisiin punaista ja turkoosia/minttua ja toisiin harmaata ja mustavalkoista, punaisilla yksityiskohdilla.

Kesken ompelutouhujeni esikoinen ilmoitti haluavansa myös jouluhousut, joten tein sitten hänellekin. Niistä tosin tuli melko hillityt, eli en lähtisi ihan ensimmäiseksi niitä sanoon kreiseiksi joululegginsseiksi, mutta ehkä ihan hyvä niin, ovatpa sitten monikäyttöisemmät.

Polvipaikat eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta päätin sellaiset kuitenkin jälkikäteen vielä ommella pisteeksi iin päälle.

Oispa ihanaa joskus julkaista joulukäsityökirja. Siinä olisi ehdottomasti kreisit joululegginssit.

↧

10

December 9, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 11

≪ Previous: 9

Kaksi vuotta sitten esittelin blogissa Emman makea joulu -kirjaa ja se on kyllä todella ahkerassa selailussa ja inspiraation lähtenää joulun aikaan. Pitkään on ollut haaveissa tehdä iso ja näyttävä tähtipulla, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Ja voi pojat se on upea.

Reseptiä en kirjasta katsonut, vaan vain pullan tekotavan. Pullareseptin suhteen luotan aina vehnäjauhopussin kyljessä oleviin ainesosiin ja taikinan teen niistä sillä tyylillä, kuin yläasteen kotitaloustunneilla on opetettu ja nimenomaan kuivahiivalle sopivana, sillä vaikka tein 10-vuotisen uran bakteerimassoja veivaten, en halua koskea tuorehiivaan, koska se on niin ällöä, heh.

Tähtipulla tosiaan muodostuu kahdesta pyöreäksi kaulitusta taikinalevystä, joiden väliin on laitettu voita, kanelia ja sokeria. Sen jälkeen leikataan viiltoja ja suikaleet pyöräytetään kahdesti ympäri, joka toinen toiseen suuntaan ja joka toinen toiseen.

Koko komeus voidellaan ja laitetaan uuniin.

Ja sitten vaan lämmintä korvapuustisiivua ääntä kohti kylmän maidon kera, parhautta.

↧

11

December 10, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 12

≪ Previous: 10

Ostin kesällä Oulun reissulla Vimman silloisesta outletistä valmiiksi leikatun palan puuvillaista lettikangasta alelaarista. Hetihän se joulu kävi mielessä ja harkitsin vaikka mitä verhosta tyynynpäällisiin, mutta lopulta saksin sen mekoksi tyttärelle.

Kaava on Ottobre design -lehdestä no 3/2018 nimeltään Fairy Wings ja yllätin itseni noudattamalla ohjetta melkoisen pilkuntarkasti. Sen verran sooloilin, että nuo sivulärpäkkeet tein kaksinkertaisesta kankaasta, koska en halunnut kankaan nurjan puolen vilkkuvan ja lisäksi tikkasin tosi paljon enemmän kuin piti, lähinnä koska en viitsinyt silittää saumoja.

Olihan tämä meikäläiselle varsinainen ponnistus, yleensä kun ompelen vain muutaman sauman perusjuttuja trikoosta ja sitten tässä olikin järjetön määrä pientä silppua yhdisteltävänä ja joustamaton kangas ei anna mitään anteeksi. Hyvin kuitenkin onnistuin, en edes yrittänyt saada kertaistumalta valmiiksi, vaan tein vähän kerrallaan silloin tällöin.

Helma on tosiaan leveä ja vyötäröltä laskostettu. Niskassa on halkio ja satiininauhat. Hyvä, ei tarvinnut pilata mekkoa päin persettä ommellun vetoketjun takia. Ja rusetti on tosi söpö tämmöisessä juhlavammassa mekossa.

Mekko menee jouluna ihan sellaisenaan, ainahan sitä kuuma jouluna on (koska kinkku leivinuunissa). Ja muuten sitten paidan ja sukkahousujen kanssa (ja mätsäävien kenkien, jotka ostin sovittamatta ja olivatkin sitten sen verran isot, että menevät varmaan vielä ensi joulunakin).

↧

12

December 11, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 13

≪ Previous: 11

Joulukorttikorit. Niitä on tässä blogissa nähty jo useaan otteeseen, mutta vielä löytyi inspistä tehdä vähän erilainen, vaikka vanhatkin ovat niin sanotusti käytössä. Kolmiopaloista tehty sai sittemmin ripustusnarut ja siitä tuli hyasinttiamppeli ja punasävyinen on karkkikippona. Se kuitenkaan ei sovi värimaailmaltaan keittiöön, missä ne karkit ovat, jos niitä on, joten tein sitten keittiön jouluasuun sopivamman ja lapsuudestani tutun kulmikkaan muodon vaihdoin enemmän tätä päivää olevaan pyöreämpään versioon.

Muistan kuin eilisen päivän sen, kun neljä vuotta sitten tein sen ensimmäisen korin aikuisiällä enkä ihan tarkalleen muistanut, miten niitä lapsena oltiin tehty. Äitini oli käymässä meillä ja lähti siskoni ja silloin taaperoikäisen esikoisen kanssa kylille antaen mulle omaa aikaa ja käytin sen vaihekuvien ottamiseen blogia varten siitä joulukorttikorista. Kun he palasivat alkuillasta, sain tietää, että olin tehnyt sen korin eri tavalla, paljon vaikeammalla tavalla, ja sen vuoksi tuli vähän hutitutoriaali siitä. Ei se mitään, otetaanpa vähän uusiksi, tosin vähemmän informatiivisemmilla vaihekuvilla. Tämä seuraavaksi esitelty ompelutapa on siis ensinnäkin tuhannesti helpompi toteuttaa, kuin se väärinmuistettu tapa ja sen lisäksi myös nätimpi ja käytännöllisempi.

Eli, tällaiseen koriin tarvitsee 12 joulukorttia. Kaksi pohjapalaa ja kymmenen reunoille. Toki, jos ei halua tehdä kaksinkertaista, vaan että tekstipuolet jää korin sisäpuolelle, sitten pärjää puolet pienemmillä määrillä, joskaan seinät eivät sitten ole yhtä tukevat.

Pohja on säännöllinen viisikulmio ja reunapalat alhaalta ylöspäin levenevät siten, että alaosa on mitaltaan viisikulmion yksi sivu ja mielellään jopa muutama millimetri kapeampi.

Kannattaa piirtää osista itselleen kaavat. Säännöllisen viiskulmion voi toki piirtää viivoittimen ja kulmaviivaimen avulla, mutta jos on laiska, kuten minä, googlettaa viisikulmion, siirtää sen esim Wordiin, suurentaa/pienentää sopivan kokoiseksi Wordin viivaimen avulla ja tulostaa. Kannattaa ottaa huomioon, että koko kulmion levein kohta olisi alle sen 10 cm, kun normaalikokoinen postikortti on 10 x 15 cm. Itse en tätä ottanut huomioon kiinnittäessäni fokuksen vain siihen, että yksittäinen sivu on alle sen 10 cm. Tästä syystä jouduin pohjapalat leikkaan isommista tai esim neliön muotoisista korteista.

Sivupaloissa tosiaan mitä enemmän osia leventää, sitä matalampi ja leveämpi ja vähemmän tukeva korista tulee. Ei siis kannata lähteä keulimaan tässä asiassa, muutama sentti riittää. Ei nyt ole antaa valmista kaavaa, mutta etteköhän te pärjää. Kaksinkerroin taitetun paperin kanssa saa symmetrisen kaavan ja alaosa tosiaan muutaman millimetrin kapeampi kuin viiskulmion yksi sivu. Ei hemmetti, että tää on nyt olevinaan vaikea selittää. Jos joskus teen sen joulukäsityökirjan, joku graafikko varmaan piirtäisi siihen kaavat. Nyt joudutte pähkäileen itse.

Sitten asetetaan kaksi sivupalaa päällekkäin (sisäpuolet vastakkain) ja puhkotaan parsinneulalla reiät koko kappaleen ympäri (en siis liimannut kortteja yhteen, kuten siinä aiemmassa tutoriaalissa ja hyvin toimi näinkin) ja ommellaan joka reuna pykäpistoilla. Nämä vaiheet voi toki myös yhdistää, mutta itse koin helpommaksi tehdä reiät ensin.

Toista jokaisen kaksinkertaisen reunapalan kanssa ja tee sama myös kaksinkertaiselle pohjapalalle. Ei ole merkitystä sillä, onko reiät joka korttiparissa samoissa kohdissa tai edes sillä, onko niitä yhtä paljon.

Lopuksi ompele palat toisiinsa kiinni pykäpisto-ompeleista. Langanpäät voi pujotella korttien sisään.

Tadaa, se on valmis!

Tää toimisi varmasti tosi kivasti myös joulukukan ruukun "suojuksena".

↧

13

December 12, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 14

≪ Previous: 12

Joulukorttikuva vuonna 2018. Se otettiin samalla, kun kuvattiin lapsille neulomiani tonttulakkeja. Oli ihan todella vaikea valita, sillä kivoja kuvia oli niin paljon. Osa oli tosiaan niin ihania ja herkkiä, etten halua niitä edes jakaa, vaan pitää pyhinä otoksina perhealbumissa. Tämäkin kuva on täynnä rakkautta, eikä siihen totisesti lunta vaadittu, että päästiin joulutunnelmaan.

Havumetsä on sopiva miljöö joulukuvalle ilman luntakin ja sattuipa oleen havuinen teema myös tämän vuoden joulupostimerkeissä.

Mulla on ollut tapana lähettää tai muilla keinoin toimittaa paperisia joulukortteja kolmisenkymmentä. Nyt kuitenkin on ylitetty kipuraja joulupostimerkin hinnassa ja on pakko alkaa tosissaan miettiin, että mihin pisteeseen asti tässä on enää kertakaikkiaan mitään järkeä. Haluaisin lähettää joulukortteja ja muistaa ihmisiä ja mahdollisesti jopa kortillani ilahduttaa (sen sijaan, että aiheutan morkkista tällä innokkuudellani), mutta yli euron postimaksu jopa näissä ns edullisissa joululähetyksissä on kyllä jo tosi paljon.

Itse kun sometan tosi paljon, en koe, että mun satojen kuvien sekaan lätkäisemä joulutervehdykseksi tarkoitettu kuva erottuisi sieltä mitenkään. Eri asia he, jotka eivät muuten ole aktiivisia somettajia ja sitten kerran vuodessa näkee heidän elämästään edes jotain sen kuvan muodossa, on eri asia. Siksi koen, että postikortti olisi mun tapauksessa se henkilökohtaisempi ja merkityksellisempi joulutervehdys. Ehkä meidän pitää kuitenkin siirtyä johonkin muuhun tapaan, jos kuva kuvien joukosta ei erotu erilliseksi joulutervehdykseksi, ehkä täytyisi ottaa jouluvideo, kuin Ruotsin kuninkaalliset ikään tai pitää joulupuhe parvekkeelta ja videoida se.

Tänä vuonna nyt kuitenkin lähti vielä pino kortteja postin matkaan. Ymmärrän toki, että palvelut maksaa ja käyttäjien vähentyessä hinnat nousee entisestään, mutta jossain vaiheessa se tulee raja vastaan jouluihmiselläkin. Ja jossain vaiheessa menee jouluihmiselläkin hermo ihmisten osoitteiden kalasteluun. En valitettavasti voi aivan kohtuuttomasti käyttää aikaa siihenkään. Osoitetietokanta kuitenkin elää koko ajan ja perässä on hankala ellei jopa mahdotonta pysyä. Joten ymmärrän enemmän kuin hyvin kaikkia, jotka ovat korttihommista pois jättäytyneet. Itse vielä sinnittelin.

↧

14

December 13, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 15

≪ Previous: 13

Alkukuusta kirjoitin Suomenlinnan tonttukierroksesta, minne ei olla koskaan aiemmin ehditty osallistuun. Tässä on toinen mainio ilmainen tonttukohde Helsingissä, nimittäin Talvipuutarhan joulu, minkä kävin niin ikään ensimmäistä kertaa tsekkaamassa muutama päivä sitten. En nyt äkkiseltään löytänyt tietoa nimenomaan tästä vuodesta, mutta aiemmin ainakin on tonttukoristukset ja joulukukat olleet esillä loppiaiseen saakka, ehkäpä siis tänäkin vuonna.

Haaveenani oli syödä puutarhassa pienet eväät, juoda termariglögiä ja neuloa päivän joulukalenterineuleiden osiot. Turasin kuitenkin niin paljon aikaa kaikkeen ylimääräiseen aamusta, että en ehtinyt tekeen eväitä enkä lopulta ehtinyt kuin kiertään kasvihuoneet ja ihaileen ympärilleni eli neuletyökin jäi laukun pohjalle. Ei se mitään, sillä ihana pieni retki tämä oli näinkin, etenkin kun saavuin paikalle kävellen juna-asemalta.

Olin niin tohkeissani heilumassa kamerani kanssa, että unohdin tyystin ottaa selfietä tai mitään. Poikkeuksellinen ei-ihmisiä-sisältävä postaus siis tämä. Talvipuutarha on mun makuun vähän huonosti auki, joten en tiedä, ehdinkö lasten kanssa käymään joulujuttuja katsomassa täällä. Pari vuotta sitten käytiin muuten vaan eväsretkellä tuolla ja sekin oli kyllä monen yrityksen takana, että oltiin sopivaan aikahaarukkaan liikenteessä, vaikka oltiin silloin hoitovapailla.

↧

15

December 14, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 16

≪ Previous: 14

Postauksen Kaupunkilangat saatu somenäkyvyyteen, Novitat ostettu itse

Tänään esittelen mun tekeillä olevat joulukalenterineuleet, joita hamstrasin ehkä vähän liikaa, vaikka olin aivan varma, että ehdin mennen tullen tekeen ne. Jotenkin se kuitenkin pääsi taas yllättään, että kirjoneule ja pitsineuleet ja palmikot eivät ole niitä kaiken nopeiten tikutettavia asioita ja olenkin siis saanut neuloa ihan tosissani, etten putoaisi aikataulusta. Yhtenä päivänä nimittäin jäi neulomatta ja toisenakaan en ehtinyt kuin yksiä sukista edistään, niin laiskanläksyihin menikin sitten monta tuntia aikaa, jotta pääsin taas ajan tasalle. Note to self: älä haali liikaa joulukalenterineuleita.

Aloitin tosiaan molemmat Niina Laitisen sukat. Niihin ilmestyy päivittäin lisää ohjetta Niinan facebooksivuilla. Tekee nyt vähän pahaa esitellä keskeneräisenä, kun en ole höyryttänyt tai muuten viimeistellyt. Tässä siis ne kirjoneulepolvisukat, mitkä eilisessä tilanteessa ja tänään neulotaan sitten kantapäät. Teen kantapäät pinkillä, kuten myös resorin tein ja tulen tekeen myös kärjet sillä. Näissä on kaikki värit Kapunkilangan Pyynikkiä (saatu).

Ps. ihan must have -rekvisiittaglögipullo tämä alkoholiton Blossa, minkä kuvituksessa on kirjottuja kukkasia ja herukoita.

Pitsipalmikkosukat, eli Varpuset, tulee Novitan Nallesta ja ai että näitä on kiva tehdä! Koska kyseessä ei ole polvisukat, ei päivittäiset osuudet ole kovinkaan pitkiä. Aikaa näihin kyllä kuluu, sillä pitsiä ja palmikkoa tosiaan riittää ja joka silmukka pitää erikseen tarkistaa kaaviosta. Näistä tulee kyllä tosi upeat!

Näiden päivittäisten neulomusten lisäksi teen Sukat hukassa -blogin tonttulakkia, mihin tulee ohjetta sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Lankana Novitan Isoveli. Tässä on nuo kavennukset mulla ihan järjettömän rumia ja kuviot menee kavennusten kohdissa ihan miten sattuu, kun en yhtään älynnyt ennakoida ja miettiä, miten itse tekisin. Lisäksi toisen reunan kavennus on jossain vaiheessa siirtynyt keskemmälle. Vakavasti harkitsen, että purkaisin ja tekisin uudelleen vähän eri tavalla, mutta saas nähdä jaksanko. Viimeistely tänkin kanssa varmasti pelastaa jonkin verran.

Näillä sitä porskutellaan kohti jouluaattoa, eipä käy aika pitkäksi!

↧

16

December 15, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 17

≪ Previous: 15

Lanka ja puikot saatu / Prym Consumer Finland

Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että toimisiko, jos solmupannasta tekisi pipon. Neuloin siis viime joulukalenterin aikoihin itselleni solmupannan, mikä on tosi ihana ja muhkea, mutta hiukseni eivät pysy sen alla, vaan nousevat aina törröttään ja se on todella ärsyttävää.

Olen pyöritellyt pipoajatusta siitä lähtien, mutta en ole saanut tartuttua toimeen, kun aina on jotain muutakin neulottavaa. Sitten yksi päivä pyytämättä ja yllättäen tuli viesti, että postissa on paketti. No sehän oli Prymiltä ja siellä oli lankaa ja tarvikkeita! Kun nostin paketista esiin melkein täyttä akryylia olevat heijastavat langat, ajattelin että voi ei, muovilammasta! Tosin on tuossa vähän villaakin, mutta enimmäkseen akryylia.

Se kuitenkin oli paksua ja kivan väristä ja pakko myöntää, oikein mukavan tuntuista, joten otin puikoille ja tein solmupannan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, sillä lanka oli tosiaan paksua ja työstin sitä 7 mm puikoilla. Solmupannan ohje on tosiaan Novitan sivuilla. Itselläni kun oli huomattavasti paksumpi lanka, tein solmusuikaleet 9 silmukalla. Ja jätin tekemättä levennykset pannan taakse, vaan neuloin siitä suorareunaisen.

Kun panta oli tehty ja hyvän kokoiseksi todettu, poimin sen reunasta silmukat puikoille siten, että solmukohdasta poimin randomista vähän sieltä solmun takaa. Kuvassa olevista silmukkamääristä ei kannata ottaa mallia, tuli liian pieni ja poimin kuvan ottamisen jälkeen silmukat uudelleen ja otin niitä enemmän.

Jatkoin tekelettä kuin mitä tahansa pipoa. En halunnut siitä yhtään löysää ja roikkuvaa, joten aloitin kavennukset hyvissä ajoin. Kavensin siten, että joka kavennuskerroksella kavennukset (montako kavennus-sanaa saa yhteen lauseeseen?) tulivat vähän eri kohtiin, sillä en halunnut pipooni näkyviä sektoreita.

Siitä tuli niin hieno ja niin ihana, että olen sanalla sanoen aivan rakastunut tähän solmupipoon, eikä suuri akryylipitoisuus ole häirinnyt minua millään tavoin, kuin korkeintaan henkisesti. Heijastavasta ominaisuudesta toki plussaa, vaikka virallisia heijastimiahan tämä ei korvaa.

Tyttäreni sovitti pipoa myös ja se näytti aivan älyttömän söpöltä hänen päässään. Voi olla, että teen jämistä vielä hänelle. Omaan pipooni meni vähän toista kerää eli yhteensä 111 grammaa.

↧

17

December 16, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 18

≪ Previous: 16

Oman blogimainontani uhrina halusin näyttää lapsillekin Lohjan menneen ajan joulumarkkinat, missä olen kahtena edellisenä vuotena ollut pressimatkalla (postaukset sieltä: 2017 ja 2016). Siellä on ihan oma tunnelmansa ja monipuolisuutensa vuoksi kyllä sen arvoinen, että kannattaa ajella, vaikka olisihan niitä joulutapahtumia lähempänäkin. Markkinat olivat nyt menneenä viikonloppuna ja itse olimme siellä eilen sunnuntaina.

Lapsia ei niin myyntikojut kiinnostaneet, mutta se kaikki muu. Seppien työnäytökset, keskiaikainen kirkko, Tiernapojat, Lohjan museo (jonne mentiin nyt myös sisälle, aiemmin kun olen säästellyt, että menen vasta lasten kanssa), hevosajelu ja joulupukin ja -muorin tapaaminen.

Lohjan omenoita ostettiin vaatimattomasti laatikollinen ja ai että, ne ovat niin hyviä!

Joulupukki on kuulemma saanut kaikki tonttuoven eteen jätetyt lahjatoivevihjeet, vaikka lapset epäilevät, että minä olisin muka vain kiinnittänyt oven seinään, eikä se olisi ilmestynyt siihen itsekseen tonttukauden alkaessa. Pukki tosin luuli meitä lohjalaisiksi, joten ei sekään ihan kaikkea tiedä.

Enää viikko jouluun!

↧

18

December 17, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 19

≪ Previous: 17

Langat saatu bloginäkyvyyteen / Kaupunkilanka

Joskus bongasin Memman puikkoilut -podcastista patalaput, jotka jäivät heti kaiveleen, että haluaisin kokeilla sellaisten tekemistä. Kyseessä oli Tyynen patalaput -nimeä kantava malli, minkä ohje löytyi Tintin luomukset -blogista. Itselleni ei ohje ihan sellaisenaan täysin auennut, vaan jouduin harrastaan lisägooglettelua ja lopulta juuri ennen aivojen lopullista nyrjähtämistä tajusin, miten se toinen väri siihen virkataan.

Ensimmäinen patalappu valmistui ja vaikka aloitin toisen heti perään, olin jo ehtinyt unohtaa ja taas piti käydä sama prosessi uudestaan läpi. Voi toki olla, että silloin kun näitä syksyllä virkkailin, oli elämässä niin iso stressitila muutenkin, että ei sen vuoksi meinannut leikata, mutta onnistumisen tunne oli kuitenkin hieno, kun homman lopulta tajusi jo toistamiseen.

Lankoina käytin Kaupunkilangan Kivijalkaa (saatu bloginäkyvyyteen) valkoisena ja harmaana ja virkkasin niistä 4 mm puikoilla.

Sopivat hyvin keittiömme jouluvärimaailmaan ja ajoivat hienosti virkaansa. Patalaput ovat mukavan paksut, kun ne on virkattu ns molemmin puolin. Ja on ne kyllä ainakin mun silmään tosi kivan näköisetkin.

↧

19

December 18, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 20

≪ Previous: 18

Tytär saa tosiaan joululahjaksi Baby Born -nuken ja mulla oli suuri into tehdä sille vaatteita, myöskin siis joululahjaksi. Innostus vähän laantui, kun tajusin, että vaatteet eivät välttämättä ole sopivan kokoisia, kun en pysty sovittaan. Siis siitä huolimatta, että kaavat ja ohjeet ovat nimenomaan Baby Born -nukelle suunnattuja, neuleissa pieni käsialaheitto ja ompeluksissa kankaan joustavuus ja saumanvaraheitot tekevät jo tosi paljon, niin pienistä vaatteista kun on kyse. Niinpä tein nyt vain aloituspakkauksen, näilläkin pärjää jo pitkälle ja vääränkokoisia voi sovitella sitten toisille nukeille, nytkin siis liian pieni neulomani villatakki meni toiselle nukelle ja siitä on lapsi ollut todella innoissaan (ei siis vielä tiedä näistä muista vaatteista ja isompien lasten nukesta, minkä tulee jouluna saamaan, mutta ihanaa kun on vanhoillekin jotain uutta).

Tällaisia olen siis tehnyt. Mallina toimii toinen nukke, se Peippari kun on edelleenkin siellä lahjapaketissa.

Pipon tein ihan vaan mittojen mukaan ilman kaavaa. Villapaitaan on maksullinen ohje Ravelryssa (Anna Luomajärvi: nuken villapaita). Violetti lanka on Vuorelman vetoa, lohenpunainen Dropsin Nordia.

Sukkaohje löytyi myös Ravelrystä, ilmaisena (Lumi Karmitsa: Baby Born -sukat). Näitä teen varmasti lisää vielä, kunhan olen sovittanut, että sopivat käyttämälläni langalla ja puikkokoolla sille Peipparille, tälle nukelle nämä ovat hyvät, joten hukkaan eivät mene, vaikka eivät sopisikaan toiselle.

Legginssejä olen ommellut kolmet. Niihin ei ole varsinaisesti kaavalinkkiä antaa, sillä sovelsin todella paljon.

Ylemmän kuvan frillavillapaidan ja alemman kuvan neulemyssyn ohjeet kirjoitin marraskuussa ja ne löytyy omasta postauksestaan. Jumpsuitin kaavan tulostin Luomalla-blogista. Kaava on vinovetoketjulla, itse muokkasin suoraksi.

Näitä en uskalla ommella lisää ennen sovittamista, sillä vaikutti aika tiukalta ainakin tälle nukelle.

Tarkoitus oli ommella vielä peittokin nukenvaunuihin, muistin asian vasta nyt, kääk!!!

Ja ehkä käyn ostamassa vielä jonkin kivan pahvilaatikon näille, äitiyspakkaushengessä.

↧

20

December 19, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 21

≪ Previous: 19

Latvatähti. Meidän joulukuusesta on puuttunut tähän asti latva-asia, sillä en ole halunnut perinteistä "Betlehemin tähteä", enkä ole sitten keksinyt mitään muutakaan. Pari vuotta kuitenkin on jo ollut mielessä tärkätty pitsiliina tähden korvikkeena ja melkein olen toteutuksen asteellekin päässyt, mutta lopulta eivät ole olleetkaan kivoja. Olen esim ostanut kirpparilta pienen liinan, tärkännyt sen ja maalannut glitterkynsilakalla ja todennut, että se näyttäisi paremmalta, jos se olisi alunperinkin tehty kimaltavasta langasta. Valkoinen liina sitten taas oli liian valkoinen.

Keksin haluavani keltaisen. Koska se sopisi sitten tosi kivasti meidän keltaisen mehupillihimmelin kaveriksi ja tähdet assosioidaan keltaiseen, vaikkakaan ei latvatähdet, mutta meillä voi silti olla keltainen latvapitsiliina. Mulla sattui sopivasti oleen keltaista Molla Kalalankaa ja ajattelinpa sitten näppäränä ihmisenä virkata sellaisen itse, äkkiäkös sitä.

Etsin netistä ohjeita erilaisiin pieniin pitsiliinoihin. Virkkasin lopulta KOLME, ennen kuin tuli sopiva, joista yhden ehdin jo tärkätäkin ja tajusin vasta kuuseen laitettuani, että se on ruma ja liian pieni. Yksi oli aivan liian iso. Tämä oli kooltaan sopiva, mutta malliltaan sitten kuitenkin tähti, vaikka Betlehem-viboja ei ollut tarkoitus hakea.

No, se nyt on kuitenkin tähti ja sillä hyvä. Ohje on joku näistä Prymin sivuilta löytyvistä, en enää muista mikä. Tärkkäsin veteen sekoitetulla Erikeeperillä.

Miten kiinnityshommia en sen kummemmin joutunut miettiin, sillä kovaksi tärkätty tähti seisoo ihan omilla sakaroillaan muovikuusen havujen päällä.

Aika kiva, sanoisin. Ja sopii meidän joulukuuseen tosi hyvin.

Ps. Katsokaapa Sormustin-blogin postaus parin päivän takaa. Aivan mielettömän hieno tilkuista tehty latvatähti!

↧

21

December 20, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 22

≪ Previous: 20

Hei, saatiin vähän lumikuviakin tähän joulukalenteriin! Paljonhan tein ja kuvasin jo syksyn mittaan (sillä ei näitä sovi viime tinkaan jättää, 24 postausta on meinaan ihan hemmetin paljon) ja tämä mekko (tai paita, jos keltä tahansa muulta kysytään, köh köh) ei alunperin edes liittynyt mitenkään jouluun, mutta en saanut aikaiseksi kuvattua aiemmin ja myöhemmin huomasin joulufibat, niin se tulee nyt tässä!

Mulle tuli alkusyksystä olo, että haluan ommella itselleni "taitelijakaavun", jossa olisi farkuntaskuja siellä sun täällä. Sattumoisin samoihin aikoihin Lidlissä myytiin tällaisia ohuita farkkuhenksiä "paitoja", joten heti natsasi 1+1 ja mulla oli muutamaa tuntia myöhemmin ihana taiteilijakaapu, kun olin ensin surauttanut siihen muutamat taskut.

Vasta joulukuun jossain vaiheessa tajusin, että hei, minähän olen melkeinpä kävelevä taskujoulukalenteri tämän kaapuni kanssa. Mitä ihmettä, oho, onko siellä taskussa karkkikeppi?

Ja mitä täällä toisessa taskussa oikein on?

PAKETTI!

Tässähän on vähintään yhtä paljon taikaa, kuin meidän tonttuovessa.

Iik, enää kolme yötä jouluun!

↧

22

December 21, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 23

≪ Previous: 21

Vielä ehtii jouluksi! Ai mitä? No neuloon rusetin.

Itse tein pojan kaulaan kauluspaidan pariksi, mutta miksipä en laittaisi vaikka omaan päähänikin. Tein kahdessa koossa, kun en osannut arvioida, minkä kokoinen on sopiva. Ensimmäisestä tuli vähän liian iso lapselle, joten sen sai mieheni.

Neuloin fingering-vahvuisesta merinosta helmineuletta sopivan kokoisen suorakaiteen ja sitten pienemmän jonka kiinnitin keskelle vetään kappaleen rusetin muotoon.

Kieputin ohutta kuminauhaa muutaman kerran solmuosan läpi ja solmin sitten tarkempaan mittaansa pukemisvaiheessa.

Aika söpö!

Meillä rusetit olivat käytössä mieheni äidin syntymäpäiväjuhlassa aiemmin joulukuussa. Komeita olivat molemmat, isä ja poika rusetteineen.

↧

23

December 22, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 24

≪ Previous: 22

Tässä on neulottu tonttu. En voi erityisemmin sanoa nauttineeni hänen neulomisestaan, sillä se oli yhtä tuskaa. Valmiiksi se kuitenkin tuli ja tuskaiset muistot onneksi ajan myötä hälvenevät. Pääasia kuitenkin on, että siitä tuli tosi hieno!!! Vaikkakaan en oikein pidä näistä tontuista, joten silmät eivät näy ja mulle tulee niistä aina mieleen yksi tosi hauska ja härski alapääjuttu muutaman vuoden takaa, mutta ei siitä sen enempää.

Ohje on maksullinen Ravelryssä. Sarah Schira: Here We Gnome Again

Se oli nostettuna Ravelryn etusivulle syksyllä ja sitä siinä aikani ihastelin ja kun mietin, mihin käyttäisin jämälankoja, mitä jäi lasten tonttulakeista, päädyin sitten tähän. Eihän tähän lankaa mennyt kuin jotain 50 grammaa yhteensä, mutta minähän siis kuvittelin tekeväni näitä puoli armeijallista. Voin kertoa, että ihan heti en ole toista aloittamassa. Ohje itsessään oli kyllä hyvä ja selkeä, mutta näitä palmikonkiertoja on vaan mulle jokunen liikaa. En siis ole mikään erityisen kokenut ja nopea palmikonkääntäjä, joten aikaa tämä vei paljon.

Lankana tosiaan Dropsin Cotton Merino. Jollain täysin yksisävyisellä langalla palmikot pääsisivät paremmin oikeuksiinsa, mutta yllätyin siitä, miten hyvin ne näkyivät näilläkin.

Nyppylänenä, icord-kädet, onhan tämä söpö kuin mikä!

Tämähän voi sitten joulun jälkeen olla vaikka Gandalf :D

↧

24

December 23, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 25

≪ Previous: 23

Oikein hyvää joulua teille blogin lukijat, bloggaajakollegat ja vuoden mittaan yhteistyötä tehneet tahot. Olen saanut tänäkin vuonna valtavasti iloa itselleni tästä blogijoulukalenterista ja toivon, että siitä on ollut iloa myös muille. Kaikki eivät joulusta pidä lainkaan tai eivät ainakaan ihan näin paljoa, mutta kohta se on ohitse ja palataan normaalimpiin aiheisiin.

On ollut ihana törmätä somessa täältä inspiroituneihin juttuihin, on tehty joulukorttikoreja, ommeltu kreisejä joululegginssejä ja leivottu jättitähtipullia. Itsekin olen suorastaan ahminut muiden somettajien joulujuttuja ja näin jouluaattona onkin viimeistelyjen vuoro kaikista joulukalenterimysteerineuleista, joihin osallistuin. Ensimmäisenä valmistui Sukat hukassa -blogin tonttulakki ja se sai kunnian päästä kuvittamaan jouluaaton postaustani.

Omani ei ihan ottanut onnistuakseen sillä olin valinnut käsialaani nähden liian pienet puikot ja lakista tuli niin peltinen, että se pysyy itsekseen pystyssä. Nappasin joulukuusesta pallon ja ompelin tonttulakin päähän. Kulkusta en kaipaa ja lankatupsu vaikutti liian arkiselta. Tää on oikeastaan tosi hauska näin!

Lankana mulla oli Novitan Isoveli ja puikot 5 mm.

Joulukalenterisukkiin palataan sitten vähän myöhemmin, kunhan olen saanut ne viimeisteltyä. Mutta nyt, riisipuuroa, suklaata ja imellettyä perunalaatikkoa, ihanaa joulua vielä kerran kaikille!

↧

25

December 24, 2018, 8:00 pm

≫ Next: 26

≪ Previous: 24

Neuloin tässä kuussa molemmat Niina Laitisen joulukalenterisukat. Tässä niistä ne pitsipalmikkoversiot. Lankana Novitan Nalle ja puikot 3 mm.

Näistä tuli todella upeat! Kuvio oli paikoin haastavahko, mutta kun sitä tehtiin vain neljä-viisi kerrosta päivässä, siihen pystyi kyllä oikein hyvin.

Muistan vielä elävästi ajan, kun hahmotuskykyni ei taipunut yksinkertaisimmankaan pitsikuvion seuraamiseen. Näissä sukissa en joutunut purkaan silmukkaakaan. Toki voi olla, että siellä on virheitä, joita en vain ole huomannut, mutta joka tapauksessa edistystä on tapahtunut aivan valtavasti ja se tuntuu tosi hienolta.

Ovat ne kyllä upeat. Ja jos olivat vähän haastavahkot neuloa, niin olivat kyllä haastavat kuvattavatkin, mutta eiköhän tuosta jotain käsitystä saa.

↧

26

December 25, 2018, 8:00 pm

≫ Next: Oslopipo talvikäyttöön

≪ Previous: 25

Langat saatu somenäkyvyyteen / Kaupunkilanka

Niina Laitisen joulukalenterisukat 2018. Ne kirjoneulepolvisukat.
Kaupunkilangan Pyynikkiä, neljässä eri värissä. Puikot 3,5 mm.

Melkein säntillisesti päivittäin neuloin ja valmistuivat juuri sopivasti aatonaattona, tai no, jouluaaton puolella se jo oli.

Kahdelta yöllä sain pääteltyä viimeisen langanpätkän ja kipitin vielä viimeisteleen sukkia vanhempieni kylppäriin. En upottanut sukkia veteen, vaan kiireesti vain ajattelin hanan alan ne kauttaaltaan ja huolella kastella. Näin teinkin ja kun aloin rutisteleen sukista enimpiä vesiä pois, huomasin sen, mitä kukaan ei halua koskaan huomata näinkin isotöisen työn päätteeksi. Pinkki lanka päästi väriä. P A L J O N. Pinkkiä vettä valui solkenaan joka puolelle. Välitön hiljainen kiroaminen ja panikointi, sillä oli aivan selvää, että sukat ovat jo pilalla, mutta vielä pitäisi pelastaa kaakelit ja lavuaari.

Koska en ollut kotonani, vaan vanhempieni luona, en voinut mitään pyyhettäkään uhrata, vaan yritin kauhealla hädällä pelastaa, mitä pelastettavissa on, talouspaperiin imeyttämällä.

Aamulla kävin toteamassa vahingot ja kyllä, pinkkiä oli levinnyt sukan pohjaan ihan kiitettävästi. Jos nyt ihan suoraan sanon, niin saatana että vituttaa. Piti vielä lahjaksi nämä antaa.

↧

Oslopipo talvikäyttöön

December 28, 2018, 4:44 am

≫ Next: 2018

≪ Previous: 26

Neuloin syksyllä tän hetken ehkä kuumimman neulehitin (ainakin minun neulekuplassani), eli Oslopipon. No, sehän lörpähti sittemmin niin pahasti, että se valuu koko ajan naamalle. Ei siis auttanut, kuin tehdä uusi ja pienempää kokoa, sillä haluan tietenkin pitää tällaista neulehipsteripipoa. Edellinen oli puuvillan ja villan sekoituksesta, tän tein ihan villaisena (tai no, on siinä vahvikekin, sillä on sukkalankaa, mutta puuvillaa tässä ei ole). Vielä en ole tuskastunut, mutta toisaalta olen pitänyt tätä vain ulkosalla, en esimerkiksi kaupassa. Paksu tämä siis on, etenkin käänteen kohdalta, joten hikeä on luvassa.

Ohje on tosiaan Petite Knitsin The Oslo Hat. Lankana mulla on tässä Adlibriksen Socki Stonewash, eli paksu sukkalanka ja neuloin sitä yksinkertaisena. Lankaa kului 123 g. Tiukan käsialani vuoksi neuloin 4 mm puikoilla, suosituksen ollessa 3,5 mm.

Nahkamerkin ostin käsityömessuilta (Mira Anniina Design) ja vetäsin sen paikoilleen ihan vaan ompelukoneella ja sillä neulalla, mikä sattui koneessa sillä hetkellä oleen.

Tämäkin kyllä valuu silmille aika nopeasti, jos sen laittaa niin syvälle päähän, kuin haluaisin pipon olevan. Eikai tuo ihme ole, sillä onhan tuo moninkertainen reunus todella painava.

Tämä oli viimeinen tän vuoden puolella valmistunut käsityö. Tai ainakin viimeinen blogissa esitelty tälle vuodelle. Huomenna muistellaankin sitten mennyttä vuotta.

↧