Quantcast
Channel: Hupsistarallaa
Viewing all 1456 articles
Browse latest View live
↧

Hei Muumit!

June 15, 2014, 10:20 am
$
0
0
Pääsyliput saatu bloginäkyvyyttä vastaan / Muumimaailma.


Jäbä hurahti Muumeihin ihan vasta muutama kuukausi sitten. Päiväkodissa se jotenkin oli tapahtunut, yhtäkkiä alkoi kotonakin bongaileen kaikkea Muumitavaraa ja hoki Muumeja. Ei kai siinä sitten muuta kuin jes jes jes, nyt voidaan ruveta katsomaan Muumeja Teletappien sijaan! Ja toinen ajatus oli myös että jee, nyt voidaan lähteä Muumimaailmaan! (Olen siinä mielessä ehkä outo äiti että olen itsekin ihan hillittömän innoissani kaikista lasten jutuista.) Kuulin että kesäkuussa on rauhallisempaa kuin heinäkuussa joten käännettiin auton nokka kohti Naantalia jo nyt eikä vasta yhteisellä kesälomalla ja hyvä olikin näin. Pikkuveljeni tuli mukaan myös! (Ja sen myötä kävi ilmi että Muumimaailman lipunmyynnissä ei sitten kulttuuri/virikesetelit käy maksuvälineeksi, buu.)



Olen käynyt Muumimaailmassa lapsena silloin kun se oli ihan uusi eli olisikohan 1993 tai 1994 mutta kuitenkin, olen ollut noin 10-vuotias. Toisen kerran kävin aikuisiällä (ja aikuisporukalla), noin 4 vuotta sitten ja nyt 2-vuotiaan lapsen kanssa huomasin että olen joka kerta kokenut paikan vähän eri tavalla. Eli sen lisäksi että se on ihan oikeasti kaiken ikäisten paikka, se on todellakin myös taaperoille. Ajattelin että no joo, tyyppi ehkä tunnistaa Muumitalon ja sitten vaan kävellään ympäriinsä mutta e-hei, siellähän oli oikeasti vaikka ja mitä! Eihän hän vielä istu kuuntelemaan Nuuskamuikkusen satutuntia eikä edes yritetty teatteriesityksiin mutta Muumit hän tunnisti, ja tunnusteli (pehmeitä kuulemma) ja Muumitalossa oli kaikkea hurjan kivaa pikkunaperolle ja kurpitsamökki se vasta ihan parasta kaikesta olikin! Ja leikkipaikka laivan lähellä jossa oli vettä. Ollaan katseltu vasta lällärijaksoja Muumeista joten Mörköä hän ei vielä osannut pelätä, juoksi aivan onnessaan mörkötunnelia ees taas kun toiset keräs itteensä ulkopuolella että uskaltaako mennä vai ei.














Rakastan sitä jaksoa jossa Hemuli pöllii tuon ilmapuntarin! 




Yksi erittäin perustavalaatuinen moka meillä kävi. Aamulla alettiin innoissaan kohkaamaan lapselle että mennään Muumeja katsomaan, mennään Muumitaloon!!! Ja kun päästiin autoon ja laitettiin perinteinen Mimi ja Kuku soimaan, sai lapsi hysteerisen itkukohtauksen. Ei Kuku! Ei Kuku! MUUMIT! MUUMIT! Oli pakko revetä jostain Muumilauluiksi kun kerta oltiin asiaa kohkattu. Spotifystä löytyi Muumilevy joka oli omasta lapsuudestanikin tuttu ja ensimmäinen kierros meni ihan nostalgiamielessä fiilistellen vaikka onkin aika kauheeta kuraa. Toinen kierros vähän jo nyppi mutta siedettiin ja kun viimein päästiin perille Muumimaailmaan niin mikäs siellä soi ihan koko päivän ihan joka tuutista? No se sama levy! Onko ne oikeesti soittaneet sitä samaa yli 20 vuotta siellä joka kesä, joka päivä? Voi työntekijäparat...



Ihanan rauhallinen paikka kuitenkin verrattuna huvipuistoihin (ja änkkäripuistoon, huh huh). Muumimaailmassa on myös erillinen huilipuisto jossa sai vedettyä zetaa riippumatoissa/säkkituoleissa tai vaikka imettää rauhassa jos sellainen tarve on. En ole ennen sitä huomannut kun ei ole ollut tarvetta huilimiseen. Tosin jäbä sai sätkyn riippumatosta ja päikkärit vedettiin lopulta perinteisesti kärrytellen.

Nyt ollaan kotona ja lapsi yrittää saada unen päästä kiinni omassa huoneessaan. Sieltä kuuluu aina välillä heleä-äänistä vähän sinne päin menevää Hei Muumit -laulua ;) Taisi olla aika onnistunut reissu!
↧
Search

Ei niin pientä tilkkua etteikö vielä jotain saisi tehtyä

June 18, 2014, 12:27 pm
$
0
0
Ehkä jokunen saattaa muistaa kahden vuoden takaa Afrikan tähti -pussilakanasta ompelemani housut ja kassin (ja itse asiassa yhden pussukankin).


Silloin muuten olin hölmö ja bloggasin tarjouksessa olevista lakanaseteistä ennen kuin kävin itse hamstraamassa niitä vielä lisää ompelumateriaaliksi sillä parin päivän päästä niitä ei enää ollut yksinkertaisesti missään. Noh, onneksi tämä on ollut suhteellisen riittoisaa materiaalia ja sain ommeltua vielä lippiksen lapselle! Kaavaa ei ollut (ostin muuten lasten kesälakit -ompelukirjan mutta kun siinä ei ollutkaan kaava-arkkia vaan "kaavat" pitäisi itse suurentaa 200 % niin en ole saanut aikaiseksi skannata tai kopioida tai yhtään mitään, ärsh) joten sovelsin ja siitä tuli vähän turhan iso. Mutta kesä se on ensi kesänäkin! Takana on kummallinen kuminauhaviritelmä. Toivon mukaan tilkkuja on vielä sen verran että saisin tehtyä kunnollisenkin lippiksen, heti kunhan saan aikaiseksi suurennettua sen kaavan eli varmaan ensi kesään menisi kuitenkin, heh.

Kuvat otettu Turusta viime sunnuntaina. Lapsi kertoi kävelevänsä raiteilla! Kyllä junafani aina jostain raiteet keksii :)





Muistinpa muuten juuri tätä kirjoittaessani että meillä on se Afrikan tähti -tyynyliina vielä silppuamatta, se kun oli ihan tyynyliinakäytössä jäbän ollessa vauva.
↧
↧

Tauolle 80-luvulle

June 20, 2014, 12:18 am
$
0
0
Viime kesänä telkkarissa pyöri Ylellä Lomamatka 70-luvulle -ohjelma. En nyt ala tässä avaamaan ohjelman ideaa sen kummemmin mutta siitä tietenkin tuli kipinä että haluaisi itsekin mennä kesäretkelle samaan tyyliin. Idea on vieläkin toteuttamatta tietenkin eikä siitä varmaan mitään tulisikaan kun koko ajan keksii asioita joista nyt ei ainakaan voi luopua, esim lapsen turvaistuimen soisi kyllä olevan tätä päivää. Itse asiassa tänä kesänä kuvaavat Lomamatka 80-luvulle -jaksoja, odotan tietenkin innolla milloin ne pärähtää ruudulle! Sitä odotellessa olen alkanut fiilisteleen oman lapsuuden automatkoja ja myöskin taloudellisista syistä ajattelin että nyt voisi tosiaan, kesä kun on, ottaa omat eväät sen sijaan että maksaisi itsensä kipeäksi ABC:n ruuista.

Niinpä leivoin tuota 80-luvun klassikkoa, mokkapaloja, evääksi. Että melkein perinteiset eväät, ei puutu enää kuin mummun leipoma ruisleipä ja omien marjapuskien punaherukkamehu. No mutta tämä on hyvä alku kuitenkin! Romantisoin tietenkin ajatusta sellaisesta P-paikasta missä on pöytä ja penkit ja sijaitsee vähän isosta tiestä sivussa mutta en tiedä missä olen semmoisia nähnyt sillä meidän reitille niitä ei osunut. Niin ei millään. Tarpeeksi monesta huonosta P-paikasta oltiin jo ajettu ohi ja takapenkiltä alkoi leviään tuoksu joka kertoi että nyt olisi hyvä päästä vaippavarikolle.

Unelmissani siis oltaisiin levitelty eväät puiselle pöydälle, paistateltu päivää luonnon helmassa kaikessa rauhassa mutta totuus oli se että ajettiin sadepilven alla satoja kilometrejä, eväät aseteltiin auton katolle, liikenne pauhasi niin että korvat soi, lapsi meinasi koko ajan karata ja mokkapalat olivat aivan liian överimakeita evääksi ilman sitä ruisleipää (no tietenkin). P-paikka oli bussipysäkin tapainen syvennys tiessä ja täynnä roskia. Tunnelma oli kireä kuin viulunkieli ja asetellessani otsatukkaani, kuulin vain kommenttia että luuletko että joku ottaa susta kuvan. Jep.

Ensi kerralla parempaa suunnittelua evästyspaikan suhteen.







Jaoin instassa ja facessa juhannuskuvaa tasan 10 vuoden takaa sillä ajatuksella että silloinkin oli kylmä ja hengissä selvittiin (että kuuluu ikään kuin asiaan) ja sain lähinnä kommentteja että "katoin eka että siinä on joku partajeesus" ja että "vaatteiden perusteella 30 vuoden takaa". Jep, menkööt samaan kategoriaan otsikon kanssa sitten. Siinä kuitenkin minä juhannuksena 2004.


Hyvää juhannusta ja ABC:n hampurilaisaterioita toivoo Hupsistarallaa!
↧

Tilkkupeitto

June 25, 2014, 10:06 am
$
0
0
Kaverin uudelle vauvalle. Sellainen se on pikkuveljen osa. Isoveljensä nimittäin sai kaksi vuotta sitten neulotun peiton, nyt ei yksinkertaisesti aika enää riitä joten vauvalahja tupsahti neulepuikkojen sijaan ompelukoneen paininjalan alta. Tilkkuja, tilkkuja. Taustakankaana yksivärinen trikoo. En jaksanut silittää enää lopuksi ja heti rupes harmittaan. Jakaa nyt netissä tämmöisiä ryppykuvia ja viedä vieläpä lahjaksi. Vaikka tiesin että pyykkiin se joutuu kuitenkin heti, vauvat kun vaan on sellaisia. Puklis.




Kylkiäiseksi vielä Marimekon yökkäri jonka eilen kylillä haahuillessani bongasin 50 % alennuksella. Oli niin söpö että oli ihan pakko! Ja vielä Bombon kortti niin se oli siinä!


Matkalla kyläpaikkaan poikkesin lankakaupassa, musta tuntuu että neuleinspis on pikkuhiljaa palaamassa!!!
↧

Värssyveturi ja muita junajuttuja

June 26, 2014, 1:03 pm
$
0
0
Taannoin blogini lukija otti yhteyttä ja kysyi onko meillä jo aikoinaan VR:n 150-vuotisjuhlan kunniaksi tehty Värssyveturi-kirja sillä hän oli nähnyt niitä loppuja jaettavan ilmaiseksi lipunmyynnissä. What what what!?! Ei ollut mutta nyt on sillä hän tosiaan oli ystävällisesti ajatellut meidän junafania ja lähetti meille kirjan. Suurkiitos vielä! :)




Kirja pääsi heti muiden rakkaiden junatavaroiden iloiseen joukkoon. Vielä ei lapsi ihan lämmennyt tälle mutta uskon että tämänkin kirjan aika vielä tulee. Äiti itse on ainakin innoissaan!


Meillä olikin jo entuudestaan niistä 150 v -juhlatuotteista se VR:n värein ja logoin varusteltu Brio-juna (sitä muuten myydään myös Rautatiemuseossa, olen nähnyt). Muuten aika pitkälti kaikki coolit jutut on hankittu Rautatiemuseosta. Kuten tuo lähijunapalapeli, junanlähettäjän (karkki)keppi, junakirja ja lakki (joka on tosin vielä ihan liian iso, kokoa 54).


En tiedä ollaanko Rautatiemuseoon menossa nyt kesälomalla mutta kaikenlaista muuta juniin liittyvää aktiviteettiä on kyllä suunnitteilla! Joten varautukaa, junajuttuja on tulossa!





Jee!!!
↧
↧

Lättähatulla Porvooseen

June 28, 2014, 10:27 am
$
0
0
Toukokuisen museojunareissun jälkeen päätiin että tätä lisää ja lättähatut on ehkä sympaattisimpia junia (tai siis oikeastaan kiskobusseja) koskaan joten arvata saattaa että reissuun lähdettiin!



Vaikka olen tiennyt lättähatun olevan nimenomaan kiskobussi, yllätyin silti siitä että se tosiaan ihan oikeasti kuulosti ja tuoksui vanhalle bussille. Siis semmoiselle missä on moottori kuljettajan vieressä. Ei, en ole niin vanha oikeasti mutta meillä vaan oli ihan todella vanha koulubussi 90-luvun alussa. Ääni ja tuoksu oli sama. Tämä vaan kulkee raiteilla ja on todella söpön näköinen!











Vinkkinä kerrottakoon muille ensikertalaisille että etenkin jos mukana on lapsia, älkää helvetissä menkö ensimmäiseen vaunuun vaan mahdollisimman taakse, siis kulkusuuntaan nähden. Juna tööttää paljon ja usein, asemille tullessaan/ohittaessaan, tasoristeyksiin tullessa (ja niitä tosiaan ON) ja muuten vaan jos joku sattuu lenkkeileen jossain näköetäisyydellä. Se ääni on aivan jäätävä kun ikkunat auki ajellaan! Lapsi otti sen aluksi aika coolisti mutta loppumatkasta kun väsy painoi ja yritti saada unta niin itkuhan sitä aina pääsi kun tuli se infernaalinen tööt. Muutkin lapset näyttivät loppumatkasta (jolloin tööttäilyä oli tiheämmin) istuvan sormet korvissa. Takaisin tullessa mentiin viimeiseen vaunuun ja tööttäilyt olivat vaan mukavan nostalgisia tunnelmannostattajia. Eli menkää taakse!






(Huolestuneille tiedoksi että raiteilla, jossa lapsi juoksi, ei ollut vaaraa liikenteestä ja siellä juoksi 10 muutakin lasta. Olen kyllä tarkka siitä minne hänet päästän kirmailemaan tämmöisessä ympäristössä.)











Oli kyllä taas aivan huippu reissu! Lättähatut on ihania, Porvoon vanha kaupunki on ihana ja rautatiemiljöössä hengailu on ihanaa. Ja eväät oli kohdillaan!

Ihana kesä ja ihanat junat ja loma vasta aluillaan!


Kesälauantaisten Porvoon lättähattureissujen infot ja aikataulut tämän linkin takaa. 
↧

hop hop dapa dapa hop hop hui

June 30, 2014, 11:08 pm
$
0
0
Päätin katkaista pitkän neulomattomuuskauden ja neuloa lapselleni kultakalalapaset (ohje Ravelryssa). Olen itse asiassa favettanut tuon ohjeen jo neljä vuotta sitten ja juhannuksen tienoilla muistinkin että totta tosiaan, mullahan on nykyään lapsi joka vielä tykkää ihan hirmuisesti siitä kultakalalaulustakin joten joo, neulonpa sille nuo lapaset!

Ostin lankaa, uudet lyhyemmät puikotkin kun on mukavampi lapselle neuloa niillä kuin täyspitkillä. Otin käsirasvan hollille ja aloin luoda silmukoita. Ikään kuin ennustaen jo jotenkin että pieleen menee, otin vielä kuvankin.


Olen oikeasti neulonut PALJON, mutta silti etenkin tämmöisen piiiiiiitkän "mikään ei onnistu eikä huvita neulomisen suhteen" -kauden jälkeen on vaan hirmu vaikea päästä takaisin onnistumisen fiilikseen. Aloitin tuon pyrstön valehtelematta viisi kertaa uudelleen kun AINA mokasin jotain. Niin yksinkertainen malli, silti jotain aina menee pieleen, aivan käsittämätöntä. Kyllä niin oli hermot koetuksella mutta päätin sitkeästi yrittää vielä kerran. (Kuka on keksinyt että tämä muka olisi rentouttava harrastus? Paskat ole!) Piirsin apuviivat kaavioon ja nekin ensin väärin ja sitten alkoi pikkuhiljaa homma edistyyn.


Tajusin jo aika nopeasti että liian pieni siitä tulee mutta tein kuitenkin kiukulla loppuun vaikkei tämä olisi varmaan mahtunut (kun ei jousta yhtään, liian tiukkaa kirjoneuletta) jäbälle edes 1,3-kiloisena vastasyntyneenäkään. Lisäksi lankojen väreillä ei ehkä sittenkään ollut riittävän suuri kontrasti toisiinsa. 


Jos nyt jotain positiivista kuitenkin keksin niin se on tässä:
Lähipiirissäni on muutamakin nimeltä mainitsematon henkilö jotka ei aina ihan hahmota. Jos neulon esimerkiksi ihan sikahienon sanotaan nyt vaikka oravan, ja kysyn että tajuaako tästä mikä se on niin saatan saada vastaukseksi ihan mitä tahansa pöllön ja keinutuolin väliltä. Jotta en niin pahoittaisi mieltäni, olenkin alkanut kysyyn aina johdattelevasti vaikka tiedän että siten ei saa rehellistä mielipidettä. Tyyliin että tajuaako tästä että tämä on olevinaan orava. Sitten ehkä saan vastaukseksi että joo, nyt kun sanoit niin kyllä, onhan se aivan selkeästi orava. Nyt kysyinkin lapseltani. Näytin vielä keskeneräisenä olevaa lapasta ja kysyin että mikä tämä on. 2-vuotias vilkaisi nopeasti ja sanoi heti KALA. Kyllä!!! Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen. That's my boy!
↧

6 / 14

July 1, 2014, 8:32 am
$
0
0
Kesäkuussa kirjoin taulun työkaverille läksärilahjaksi, ompelin pojalle hellepaidan (jolle ei kas kumma ole ollutkaan nyt tarvetta) ja liian ison lippiksen. Ystävän vauvalle ompelin peiton.





Kesäkuussa myös kävin Elsan ja Kaamoksen kanssa Imatralla, hengasin Alppiruusupuistossa, kävin leffassa (Pahatar), katsoin kahdessa illassa Orange is the new blackin toisen tuotantokauden, emännöin ompelupiirin tapaamisen, käytiin Muumimaailmassa, hengattiin mummulassa, aloin taas neuloa, mentiin lättähatulla Porvooseen ja pidettiin vähän kesälomaa.
↧
Search

Fallkullan kotieläintila

July 1, 2014, 8:00 pm
$
0
0
Lomasuorittaja tässä taas terve! Eilen lykkäsin rattaat Fallkullan kotieläintilalle. Lapsi jaksoi kiinnostua joka eläimestä noin kymmenen sekunnin ajan joten myhäilin tyytyväisenä sitä että tultiin tänne (ilmainen) eikä lähdetty Korkeasaareen (kallis). Ja no okei, puput kyllä kiinnosti pidempään.











Mutta eipä sillä, upea miljööhän tämä oli ihan vain kävelläkin ja löytyihän sieltä jotain joka kiinnosti poikaa aivan mielettömästi: leikkialue jossa lasten koossa tupa, luhtiaitta, navetta, huussi, sauna ja koirankoppi. Näitä leikkimökkejä sitten ravattiin eestaas pitkään ja hartaasti.


Niin ja liikuttavaa oli miten jäbä hoki kaikista pariovista että vaarin traktori! 
↧
↧

Raidesukat

July 2, 2014, 8:00 pm
$
0
0
Sain lukijalta viestin jossa vinkattiin raidesukkien ohjeesta johon hän oli törmännyt. Aivan huikeat!

Halusin tehdä ne lasten koossa (joten lähdin sooloilemaan) koska syksyksi tarvitaan varmaan jo isompia villasukkia. Mutta kuten arvata saattaa, ei nyt taas kyllä ihan mennyt kuin Strömsössä. Jotenkin onnistuin mokaamaan kun poikittaisten silmukkarivien jälkeen pystyraita siirtyi aina vähäsen joten ei ole tosiaan kovin suorat nämä meikäläisen ratapölkyt. Voi huoh tätä epäonnisten neuleiden kierrettä!


Nämä näyttivät pojan jalassa kyllä paremmalta kuin tälleen (niin, silittämättöminä) lattialla. Kuvatodisteita ei nyt ole sillä sukat jalassa ei kauaa viihdytty. Mutta nämä kuvat toimikoot tällä kertaa Ravelryssa tsemppinä muille. Siis jos joku tekee samasta ohjeesta ja ajattelee että nyt tuli kyllä vähän rumat niin voi sitten tuntea onnistumista kun katsoo toisten tekemät projektit ja huomaa nämä. Niin että ahhahhaaaa, joku on tehnyt vielä rumemmat. Jep, jonkun täytyy olla se. Tällä kertaa se olen minä.



Mutta tämäkin idea siis on aivan mielettömän hieno ja aion ehdottomasti yrittää vielä toistamiseen, vaikkapa aikuisen koossa! Joten suuri kiitos vielä asiasta vinkanneelle lukijalle!

Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 3,5 mm
↧

Roskistuomiolta pelastettu

July 3, 2014, 10:16 am
$
0
0
Kun kaveri kysyi 80-luvun kässäkirjasta että otatko vai heitänkö roskiin niin vastaus on aivan selvä. Ei ikinä roskiin tällaisia!



Ajattelin että jos se on ihan scheisse, vien sen kirpparille tai kierrätyskeskukseen. Mutta yllättävää kyllä, se ei ollut ihan täysin kauhee! No toki 90 % malleista oli aika hirveitä mutta katsokaa nyt esim näitä! Vou!

Voisin todellakin neuloa pojalle tällaisen raitaneuleen jossa myös kohoraitaa aina värin vaihdoksen yhteydessä. Yläosa on ainaoikein neuletta, muuten kohoraitoja lukuun ottamatta sileätä.

Nämä pikkutyttöjen mekkojen virkatut yläosat, söpöintä ikinä! Pallokuvio on kuin suoraan Virkkurista ja linnutkin sydämineen sopisivat Pinterestin kuvavirtaan milloin vaan.


Aikuisille sitten vähän rohkeampaa. Okei, tää on jo aika läppä!


Kuka oikeesti keksisi tehdä palmikkokuviota jonka halkoo musta salama? Aivan huikean erilainen!


Helmineule nuolikuvioilla sai heti sormet syyhyään tiskirättiä tuolla kuosilla! No, miksei paitaakin.

Joten ei todellakaan roskiin tätä kirjaa.
↧

Energiaystävällinen satunnaisen raidoituksen generaattori

July 5, 2014, 5:28 am
$
0
0
Noppa, eli säännöllinen geometrinen esine, jota käytetään arpomistarkoituksessa.


Olen ennenkin hehkuttanut miten hieno keksintö on random stripe generator. Mutta itse asiassa vielä hauskempaa on kaivaa esiin noppa ja heitellä sillä raitojen pituudet. Olen taas jämälankaraitasukkahurmiossa. Jos mikään muu ei ota onnistuakseen, pirteät raitasukat ei voi mennä pieleen ja niistä tulee aina hyvä mieli. Ja varsinkin kun tekee eriparisia pareja jolloin ei tarvitse laskea ja nyhrätä että tuleehan samanlaiset.


Aloin kesken ensimmäistä sukkaa pohtimaan ääneen että olisikohan meillä jossain ylimääräistä noppaa, ja kyllä oli. Mieheni lahjoitti minulle heti neljä erilaista, oli varaa valita jopa väri.




Tietenkin raidoittaa voisi myös satunnaisesti ilman apuvälinettäkin mutta itselläni tulee helposti kuitenkin valinnan vaikeus ja onhan tuo nopan heittely kuitenkin aika kivaa. Joten siis nämä nopat muuttavat nyt todellakin neuleprojektipussukkaan mittanauhan, saksien, parsinneulan ja käsirasvan kaveriksi. Ja ei kun lisää raitasukkia!

↧

Autojuna

July 8, 2014, 4:42 am
$
0
0
Kaikki irti junafanituksesta eli hyvä syy maksaa mieluummin tästä kuin ajaa itse. Eli koko perheelle täysin uusi junaexperience tässä yksi päivä, tai siis yö: autojuna! Ja lapselle uutuutena myös makuuvaunu.

Kello oli jo useamman tunnin yli nukkumaanmenoajan kun hurautimme Pasilan autojuna-asemalle. Lapsi oli heti messissä: autojuna. Sinne meni meidän auto. Hävettää myöntää mutta minua jännitti tämä etukäteen aivan kamalasti vaikka itse en (onneksi) ratin takana ollutkaan.


Selitin pikkuiselle että mennään junaan nukkumaan ja autojuna kiinnitetään siihen ja aamulla ollaan sekä me että auto perillä. Pelkäsin että kymmeneltä illalla lapsi on aivan liian väsynyt jaksaan ja ymmärtään tällaisia mutta onneksi kesäloma on sotkenut sen verran unirytmiä että kokemus oli onnistunut.



Ehdittiin vielä juoksemaan laitureilla pitkä tovi ennen kuin itse pöllöjuna saapui paikalle.






Olin etukäteen ajatellut nukkuvani sissinä lattialla ja oli tarkoitusta varten makuualustakin mukana, mutta kummasti vain alkoi pehmoinen sänky ja valmiiksi lapsen lämmittämät pöllölakanat houkuttaan. Niinpä sovittelin itseni nukkumaan lapsen viereen, puoli persettä tietenkin roikkuen sängyn ulkopuolella.


Nukuin niin huonosti että oli oikeastaan helpotus kun kello viimein tuli sen verran (joo, heräsin puolen tunnin välein koko yön) että saattoi jo herättää lapsenkin että ehditään pikkuisen vielä fiilisteleen tätä junakokemusta ennen kuin ollaan perillä. Lapsi jo unissaan oli mumissut autojunaa ja kun nostettiin rullaverho ylös ja hän heräsi niin samantien huudahti: autojuna!


Uudella energialla uuteen päivään ja kiipeämään yläsängyn ja alasängyn välillä samalla ikkunasta raiteita katsellen. Oi onni ja autuus, me nukuttiin junassa, autojunassa!


Ja kyllähän se autokin perille tuli. Ja oltiin onnekkaita sillä auton moottoritilassa ei ollut lunta eikä jäätä.



Oli aika huisia!

↧
↧

Eräpäivä

July 10, 2014, 2:09 pm
$
0
0
Myyr Yorkin puistokirpparit (elokuussa on vielä yksi tälle kesälle) on siitä mukavia (siis sen lisäksi ettei niihin tarvitse jonottaa tuntia kuten Helsingin hipsterikirppistapahtumiin) että siellä satojen myyjien tavaroiden joukosta tupsahtaa aina vastaan jotain mikä on just käynyt mielessä että olisipa hyvä. Viime kesänä se oli lastenistuin polkupyörään, tänä vuonna kantorinkka. Kannoin jäbää pienempänä tosi paljon Tulan kantorepussa (oli hiton kätevä!) ja kyllä me siihen ne taaperolisäpalatkin ostettiin mutta en minä oikein tykkää kantaa noin isoa lasta enää ihan ihossa kiinni. On tosi hikistä hommaa ja jotenkin muutenkin aika vauvojen touhua. Eihän sille muuten oikein tarvetta edes olisi mutta kun kaiken maailman pitkospuureitit ja luontopolut mistä tykätään mutta ovat mahdollisesti liian pitkiä pienen ihmisen käveltäviksi ja jonne ei rattailla ole asiaa. Heräsi ajatus kantorinkasta enkä sitä ehtinyt kauaa edes sulatteleen kun tosiaan se vaan tupsahti vastaan kirpparilla.

(Ja hei, Eläinpyramidi kahdella eurolla! Ihan huippua!!!)


Rinkka pääsi tosihommiin kun testattiin sukulointireissulla paikallista luontopolkua. Ei tosin päästy ihan koko reittiä käveleen kun huomattiin että vaikka lapsen lisäksi rinkkaan olisi mahtunut yhtä sun toista, sitä vaihtovaippaa ei tullut otettua mukaan. Ja tietäähän sen kuinka käy jos johonkin asiaan ei ole varautunut. Kyllä.



Mutta sen verran pitkälle kuitenkin kerettiin että lapsen jalat hyytyivät ja rinkkakyyti alkoi kelvata. Siellä oli mukava keikkua eikä kantajan selkään ilmestynyt jänistä koska selkää vasten oli mukavasti verkko. Eikä tässä minusta tarvitse niin suuresti edes murehtia lapsen istumaergonomiasta sillä tätä ei käytetä päivittäin kuten sitä kantoreppua vauva-aikoina vaan muutama tunti pari kertaa kesässä. Niin huippu kirppisostos taas että oijoi!





Testin perusteella ei muuta kuin lisää eräjormailua kehiin! Sitä ennen pitänee vain ostaa kolme hyttyshattua.
↧

Huolella marinoitu ei ole puoliksi neulottu

July 13, 2014, 12:17 pm
$
0
0
Viime vuonna kuvatessani kouluaikaisia käsitöitä, mainitsin näistä keristä mitkä ovat jääneet yli 90-luvulla neulomistani sukista. Kyllä, on jäänyt yli enemmän mitä sukkapariin edes tarvitsisi, mutta eipähän ainakaan loppunut aikoinaan kesken.





Nyt repäsin ja otin nuo puikoille. Vähän haastava yhdistää mihinkään yksiväriseen kun on paljon paksumpaa kuin nykyinen Seiskis. Niin ja parempaa laatuakin. Mutta en kuitenkaan halua mixata oikein muuhuunkaan. Katellaan! Ihan susirumaahan tämä on nykyiseen makuuni mutta eipä niitä sukkia pakko ole itselleen jättääkään.
↧
Search

Noppasukkia

July 16, 2014, 5:16 am
$
0
0
Innostuin nopan heittelystä sukkia raidoittaessa niin että sukkia on putkahdellut vielä lisää ja kirjoitinpa aiheesta vielä pdf:n Ravelryyn, ihan vain koska on mielestäni niin kivat. Ei varmastikaan ole ensimmäistä kertaa keksitty asia mutta yritän päästä yli siitä että kaiken pitäisi olla aivan takuuvarmasti originellia ennen kuin voin siitä mitään tutoriaalia vääntää. Saatika että pitäisi olla jotain mihin ei ilman ohjetta pysty. Tähän todellakin pystyisi mutta kuten jo sanoin, on mielestäni niin kivat että näpyttelin menemään.



Sukassa siis varren alussa, kantapäässä ja kärkikavennuksessa on käytössä yksi väri ja kahdella muulla raidoitellaan satunnaisesti nopan osoittamin kerrosluvuin.



Linkki Ravelryyn.

↧

Raiteita pitkin

July 17, 2014, 9:15 am
$
0
0
Eli pitkospuita. Kantorinkka pääsi taas tositoimiin kun alkuystävä ehdotti kansallispuistoretkeä. Sitä kansallispuistoa, jossa ei ikinä tule käytyä koska ihan lähellä on paljon hienompikin. Tämä kuitenkin soveltui taaperollekin paremmin sillä reitti oli lyhyempi ja maastoltaan helpompi, tai siis siellä oli juuri uusitut pitkospuut (joiden vuoksi rakennusjätteet olivat vielä keräämättä mutta eipä se meidän erämaaelämystä haitannut).














Huippuhetki oli että minä sain tehdä nuotion ja sain sen jopa syttymään yhdellä tulitikulla. Semisti traumatisoitunut lapsuus- ja nuoruusaikojen partiotaustasta kun joku muu aina pääsi pätemään nuotion bygäämisellä. Siitähän seuraa väistämättä huono nuotioitsetunto ja katkeruus muka parempia partiolaisia kohtaan mutta onneksi tämä vääryys on sittemmin aikuisiällä korjattu. 


Nyt on vielä ihanaa tehdä näitä tällaisia retkiä mutta sitten kun hirvikärpäsaika alkaa, en astu jalallanikaan metsään (kehä kolmosen ulkopuolella) ennen pakkasia. Kerran ulkoilutin porukoilla koiraa ja menin oikeasti vain viisi askelta pellon laidalta metsän puolelle poimiakseni yhden ainoan puolukan ja heti oli hirvikärpänen paidalla. Ei kiitos :D Saatan olla aika pahasti kaupunkilaistunut mutta kyllä sentään muina aikoina viihdyn metsissä ja luonnossa kovasti.
↧
↧

Lomat pidetty ja sillä lailla

July 18, 2014, 6:33 am
$
0
0
2 viikkoa tien päällä, autojunalla mummilaan ja sieltä autolla mummulaan. Nyt on aika ajaa takaisin kotiin. Maanantaina töihin. En halua edes ajatella. 

















Mutta vaikka loma on loppu, kesä ei, ja sekös on mukavaa kuitenkin se.

Suurin osa kuvista nähty jo Instagrammissa tässä loman varrella, sori toisto.
↧

Meno Toijalaan, jos persaus kestää

July 18, 2014, 10:54 am
$
0
0
Ehkä kukaan 80-luvun lapsi ei voi olla hyödyntämättä tuota otsikon lausetta tällaisessa asiayhteydessä. Minä ja pari läheistäni muuten kutsumme raidepuskimia Hugoiksi. Samaisesta syystä. Mutta asiaan...

Toijalassa sijaitseva veturimuseo on auki vain kesäisin ja sellaiseen aikaan ettei yleensä olla silloin liikenteessä. Tänään lähdettiinkin ajelemaan mummulasta kotia kohti normaalia aiemmin jotta ehdimme poiketa veturimuseossa iänikuisen Toijalan ABC:n sijaan (jossa kyllä sielläkin höyryveturi).



Vanhalla veturihallilla sijaitsevan museon sisäänkäynti oli ihanasti vanhassa junavaunussa! Vaunussa oli lipunmyynnin ja museokaupan lisäksi kesäkahvio. Olin tästä sisääntulosta aivan mielettömän innoissani, mahtava! Vaikka tämä museo onkin vain ihan pikkiriikkinen verrattuna suureen ja mahtavaan Suomen Rautatiemuseoon Hyvinkäällä, täällä oli kuitenkin mahdollisuus päästä vanhaan vaunuun sisälle ja vieläpä heti ensitöikseen, toisin kuin siellä Hyvinkäällä!




Museo oli tosiaan aika pieni, varastomainen ja kotikutoinen mistä kuitenkin ehdottomasti tunnelma- ja sympatiapisteet. Haju oli aika tunkkainen ainakin näin helteellä mutta eipä se haitannut yhtään mitään, sen verran innoissaan tämä perhe siellä kirmaili.





Lättähattukin löytyi!

















Tällaisissa paikoissa sitä aina tajuaa miten mahtavan suuria veturit (ja junat ylipäätään) oikeasti ovat. Lasta vähän harmitti kun ei ollut juurikaan raidetta mitä pitkin kävellä mutta hän pääsi asiasta yli kyllä. Minä innostuin mieheni kanssa että voitaisiin yrittää kustomoida Brion junavaunuja esim Lättähatuiksi. Saas nähdä miten käy!
↧

Ysärilangasta sukat

July 19, 2014, 11:24 am
$
0
0
Sain neulottua pitkään jemmatusta ysärijämälangasta sukat. Ihan oikeasti olin tekemässä semmosia noin kokoa 38-39 olevia mutta ennen kuin huomasinkaan, olin tikuttanut neljäkakkoset (minulle hyvin tyypillinen ongelma). Mitäpä sitä purkamaan sitten enää. Leveyskin riitti kun lanka totisesti oli paksumpaa kuin uusi seiskis.



Olen tosiaan saanut neuleinnostuksen takaisin, mikä on ihan kiva asia. Kesäloman aikana onkin tupsahtanut tämmöinen keko. Nuo yhden neljäkakkoset ja loput on lasten, noin kokoa 26. Noh, kohtahan on jo joulu.


Nyt kuitenkin saa sukat hetkeksi riittää ja painun tästä neuloon villapaitaa. Siitä stooria myöhemmin. Nyt on viimeinen yö kun saa vielä valvoa ennen kuin työt taas alkaa. Netflixistä Dawson's Creekkiä (:D) siis ja puikot viuhumaan!
↧
Viewing all 1456 articles
Browse latest View live
Search