Kuten olen ennenkin maininnut, rattaiden kanssa ilmaiseksi julkisissa kulkeminen mahdollistaa meille "kuin paremmallakin lomalla" -fiilistä ihan arkenakin. Ja miten paljon meillä onkaan vielä koluamatta paikkoja! Esimerkiksi juurikin Espoo on ollut meille edelleen aika pimennossa. Varsinkin se kaikki minne ei pääse junalla. Yksi kaatosadepäivä juhannuksen jälkeen lasten kanssa sisätiloissa ja oli jo niin kireä tunnelma että oli pakko soittaa hätäpuhelu mun siskolle että lähtee meidän kanssa jonnekin. Ihan minne vaan. (Kyllä me ilman mun siskoakin kotoa liikutaan, mutta nyt kaipasin aikuista mukaan.)
![]()
En ollut edes tiennyt että Espoossa kulkee 40 km pitkä rantaraitti! Siis kevyelle liikenteelle, ei autoja lähelläkään toisin kuin meri.
![]()
![]()
En osaa tarkalleen sanoa miten pitkä pätkä kuljettiin mutta veikkaisin että reippaat 5 km ainakin, siten hitaasti kuin lasten kanssa edetään. Jossain Matinkylän huudeilla, ehkä.
![]()
![]()
Toisella puolen tietä oli tosiaan meri, toisella puolen sitten taas aivan överihienoja valtavia omakotitaloja pihoineen. Siellä ne espoolaiset lenkkeilivät ja pyöräilivät, vähän kuin Solsidan-telkkarisarjassa Ruotsissa.
![]()
![]()
Siellä me oltiin vantaalainen työtön ja vantaalainen kotihoidontuella elävä tehdastyöläinen Mätäojan varrelta niin eri maailmassa että ihan tuntui taas kuin ulkomailla olisi ollut. Nähtiin miten jonkun pihaan oli kaivettu merestä kanava omaan venesatamaan, Espoon pursiseura ja kartano jossa keskellä viikkoa keskellä päivää ihmiset juhlivat parhaat päällään.
![]()
![]()
En ollut edes tiennyt että Espoossa kulkee 40 km pitkä rantaraitti! Siis kevyelle liikenteelle, ei autoja lähelläkään toisin kuin meri.
En osaa tarkalleen sanoa miten pitkä pätkä kuljettiin mutta veikkaisin että reippaat 5 km ainakin, siten hitaasti kuin lasten kanssa edetään. Jossain Matinkylän huudeilla, ehkä.
Toisella puolen tietä oli tosiaan meri, toisella puolen sitten taas aivan överihienoja valtavia omakotitaloja pihoineen. Siellä ne espoolaiset lenkkeilivät ja pyöräilivät, vähän kuin Solsidan-telkkarisarjassa Ruotsissa.
Siellä me oltiin vantaalainen työtön ja vantaalainen kotihoidontuella elävä tehdastyöläinen Mätäojan varrelta niin eri maailmassa että ihan tuntui taas kuin ulkomailla olisi ollut. Nähtiin miten jonkun pihaan oli kaivettu merestä kanava omaan venesatamaan, Espoon pursiseura ja kartano jossa keskellä viikkoa keskellä päivää ihmiset juhlivat parhaat päällään.
Pysähdyttiin myös uimarannalle jossa oli shampanjabaari. Ei siis kuohuviinibaari (saatika kalja-) vaan shampanjabaari. Ainakin mainosten perusteella.
Mutta pakko kuitenkin mainita että en ole aikoihin matkustanut yhtä vanhalla rotiskobussilla Vantaalla kuin minkä kyydissä päästiin Kampista Espooseen ja sieltä takaisin. Ehkä siellä ei kaivata ilmastointia bussiin kun omassa Audissa sellainen kuitenkin on. No joo, vitsi. Mutta kuten sanoin, ulkomaafiilis oli taas kerran saavutettu nollabudjetilla. Vain Mickan ja Fredde puuttuivat.