Vimman lettikuosi on ihana! mutta toisin kuin about kaikkien muiden mielestä, minusta se on vähän hölmön näköinen pojalla. Makuasioista ei sovi kiistellä mutta kunhan sanoin. Siksi sitä ei ole meillä siis näkynyt. Jos olisin raskausaikana tiennyt odottavani tyttöä, olisin varmasti raskaushöyryissäni ostanut sellaisen bodyn jemmaan. Vaan nyt kun sukupuoli selvisi vasta H-hetkellä, oli järkevyys (ja rahojen riittämättömyyden pelko kun ansiotulot loppuvat) jo ehtinyt ottaa sen verran valtaa että en kyllä kolmeakymppiä maksa vauvan bodysta joka mahtuu päälle muutaman viikon (kyllä, vauva on nyt 2 kuukautta ja käyttänyt jo koot 44, 50, 56 ja nyt menee 62).
Pidettiin eilen esikoisen kanssa askartelupäivä ja innostuin kokeileen painaan lettikuosia itse. Näitä kuningasideoita, tiedättehän... Kaivoin esille valkoisen bodyn, lankaa ja kangasmaalia. Letitin langoista letin johon levitin kangasmaalia ja painelin satunnaisesti vaatteeseen joka oli täytetty sanomalehtipaperilla.
Tiesin että maalia ei kannata laittaa liikaa koska sitten sitä tulee, noh, liikaa. Mutta joka helvetin kerta se täytyy silti kantapään kautta todeta että sitä maalia ei oikeasti todellakaan tarvita paljoa. Puuh. Nyt jos tekisin toisin niin
a) vähemään maalia. Oikeasti.
b) lettiä olisi voinut kääntää vähän mutkalle eikä tehdä viivoitinsuoria jälkiä.
c) kankaan ja maalin välinen kontrasti voisi olla vähemmän raju.
Nythän tuo näyttää lähinnä siltä että siinä on yritetty jäljentää mopojen jarrutusjälkiä. Tosi kiva kuosi vauvalle siis! Mutta jaetaan nyt kuitenkin opetukseksi muille ja ehkä inspiraatioksikin sillä joku varmasti osaisi tehdä tämän hiukan paremmin :D Ja lohduttaudun sillä ettei ne kaikkien tosi nimekkäiden bloggaajien perunapainannatkaan niin päätä huimaavan onnistuneita ole olleet.
Minä tässä mietin että minkä kokoisena sen aidon malttaisi ostaa että sitä ehtisi hetken käyttään vai odottelisiko vain että se painuu unholaan, onhan se jo aika vanhakin. Ja tiedän että sitä saa toisinaan ostaa kankaanakin mutta kankaan hinta ja kaikki se nyhrääminen kanttausten ja neppareiden kanssa jotta saisi aikaiseksi bodyn, niin mieluummin sitten ostaa valmiin.
Pidettiin eilen esikoisen kanssa askartelupäivä ja innostuin kokeileen painaan lettikuosia itse. Näitä kuningasideoita, tiedättehän... Kaivoin esille valkoisen bodyn, lankaa ja kangasmaalia. Letitin langoista letin johon levitin kangasmaalia ja painelin satunnaisesti vaatteeseen joka oli täytetty sanomalehtipaperilla.
Tiesin että maalia ei kannata laittaa liikaa koska sitten sitä tulee, noh, liikaa. Mutta joka helvetin kerta se täytyy silti kantapään kautta todeta että sitä maalia ei oikeasti todellakaan tarvita paljoa. Puuh. Nyt jos tekisin toisin niin
a) vähemään maalia. Oikeasti.
b) lettiä olisi voinut kääntää vähän mutkalle eikä tehdä viivoitinsuoria jälkiä.
c) kankaan ja maalin välinen kontrasti voisi olla vähemmän raju.
Nythän tuo näyttää lähinnä siltä että siinä on yritetty jäljentää mopojen jarrutusjälkiä. Tosi kiva kuosi vauvalle siis! Mutta jaetaan nyt kuitenkin opetukseksi muille ja ehkä inspiraatioksikin sillä joku varmasti osaisi tehdä tämän hiukan paremmin :D Ja lohduttaudun sillä ettei ne kaikkien tosi nimekkäiden bloggaajien perunapainannatkaan niin päätä huimaavan onnistuneita ole olleet.
Minä tässä mietin että minkä kokoisena sen aidon malttaisi ostaa että sitä ehtisi hetken käyttään vai odottelisiko vain että se painuu unholaan, onhan se jo aika vanhakin. Ja tiedän että sitä saa toisinaan ostaa kankaanakin mutta kankaan hinta ja kaikki se nyhrääminen kanttausten ja neppareiden kanssa jotta saisi aikaiseksi bodyn, niin mieluummin sitten ostaa valmiin.