Joulun aikaan, kuten perinteisiini kuuluu (pääsiäisen ja juhannuksen lisäksi), kävin Lankatalo Tapion kaupassa hamstraamassa lankaa. Toisin kuin eräässä nimeltämainitsemattomassa Helsingin lankakaupassa (joka jälleenmyy Dropsia), on aina hyllyt tyhjänä niiltä osin mitä olisi tarvinnut, täällä en ole koskaan törmännyt käsitteeseen "ei ole". Sen lisäksi että toisin kuin Helsingin lankakaupoissa, täältä saa saman katon alta Dropsin lisäksi myös Gjestalin Jannea ja Maijaa jotka ovat myöskin lempparilistallani. Ja kolmantena erittäin pätevänä syynä on myös kaupan aivan valtava koko ja valikoima joten heräteostoksiltakaan ei oikein pysty välttyyn.
Olin siis täydentämässä lankavarastojani ja kassan vieressä näin jotain mikä sai leukani putoaan. Dropsin ergovartisia virkkuukoukkuja noin 2 euroa kappaleelta. Siitä mitä hemmettiä oikeesti? Olen suunnitellut vaihtavani kaikki virkkuukoukut noihin parempivartisiin koska ne ohuet jotka painavat kokonumeron peukalonahkaani, ovat vaan niin perseestä. Mutta koukkuja on pitänyt ostaa tosiaan pikkuhiljaa ja säästeliäästi koska ne maksaa NOIN KYMPIN KAPPALE! En muistanut siltä istumalta ihan tarkalleen minkä kokoiset (helkkari kymmenen euron) koukut mulla oli entuudestaan joten ostin tällä kertaa vain kolme, joista olin varma että puuttuu. Mutta voin kertoa että asiaan palataan vielä.
Vaikka tulihan näistäkin aika kattava kokoelma jo.
Vanhat koukut joutaakin sitten kirppissäkkiin. Tosiaan nuo tavalliset koukut kalvaa sormeni verille ja muoviset glitterkoukut napsuvat poikki semmosta tahtia että ne ei selkeästikään ole ihan mun voimille tarkoitettuja.
Pitäisi varmaan puikkoihinkin paneutua mutta tuo maljakollinen värikkäitä asioita on vaan niin ilo silmälle että ehkä pidän kokoelmani.
Olin siis täydentämässä lankavarastojani ja kassan vieressä näin jotain mikä sai leukani putoaan. Dropsin ergovartisia virkkuukoukkuja noin 2 euroa kappaleelta. Siitä mitä hemmettiä oikeesti? Olen suunnitellut vaihtavani kaikki virkkuukoukut noihin parempivartisiin koska ne ohuet jotka painavat kokonumeron peukalonahkaani, ovat vaan niin perseestä. Mutta koukkuja on pitänyt ostaa tosiaan pikkuhiljaa ja säästeliäästi koska ne maksaa NOIN KYMPIN KAPPALE! En muistanut siltä istumalta ihan tarkalleen minkä kokoiset (helkkari kymmenen euron) koukut mulla oli entuudestaan joten ostin tällä kertaa vain kolme, joista olin varma että puuttuu. Mutta voin kertoa että asiaan palataan vielä.
Vaikka tulihan näistäkin aika kattava kokoelma jo.
Vanhat koukut joutaakin sitten kirppissäkkiin. Tosiaan nuo tavalliset koukut kalvaa sormeni verille ja muoviset glitterkoukut napsuvat poikki semmosta tahtia että ne ei selkeästikään ole ihan mun voimille tarkoitettuja.
Pitäisi varmaan puikkoihinkin paneutua mutta tuo maljakollinen värikkäitä asioita on vaan niin ilo silmälle että ehkä pidän kokoelmani.