Ompelin pojalle lippapipon Nosh Organicsin kaavalla (jota he jakoivat nyt kankaiden yönä) vanhoista legginsseistäni. Painoin legopalikalla ja kangasmaalilla siihen kuosin ja surautin kasaan.
Viimeksi kun olen ommellut lippapipon, olen tehnyt sen ihan ilman mitään kaavoja ja päällystänyt jostain vanhasta lippiksestä sen lipan siihen, joskin pienemmäksi nyrhittynä. Tällä kertaa siis oikean kaavan lisäksi käytin myös tukikangasta ja kovikehuopaa. Muutama kohta on vähän sellainen ettei kovin läheistä tarkastelua siedä mutta olen kyllä silti todella tyytyväinen lopputulokseen! Vuorikangas on samaa trikoota mutta ilman legokuviointia. Samoin lipan alapuoli. Tupsun tein villalangasta ja trimmasin rankalla kädellä pienemmäksi jolloin siitä sai tiiviimmän.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Viimeksi kun olen ommellut lippapipon, olen tehnyt sen ihan ilman mitään kaavoja ja päällystänyt jostain vanhasta lippiksestä sen lipan siihen, joskin pienemmäksi nyrhittynä. Tällä kertaa siis oikean kaavan lisäksi käytin myös tukikangasta ja kovikehuopaa. Muutama kohta on vähän sellainen ettei kovin läheistä tarkastelua siedä mutta olen kyllä silti todella tyytyväinen lopputulokseen! Vuorikangas on samaa trikoota mutta ilman legokuviointia. Samoin lipan alapuoli. Tupsun tein villalangasta ja trimmasin rankalla kädellä pienemmäksi jolloin siitä sai tiiviimmän.
Ihastelin ulkona että miten poika on niin aivan erityisen suloinen noissa vaatteissaan kunnes hetken kuluttua tajusin miksi se niin omaa silmääni miellyttää. Olin nimittäin tainnut pukea lapsen miniversioksi itsestäni: hassut housut, R-collectionin anorakki ja trikoinen lippapipo. Tässä esimerkin vuoksi eräs kuva viime lokakuulta.
Pojan takki on kirppikseltä. Ja kun se jää pieneksi, on vähän isompi metsänvihreä kirppislöytö -versio jo kaapissa odottamassa :D