Eriparilapaset

Kääk, mulla ei ole koskaan jumittanut blogihommat näin pahasti, kuin tänä syksynä. Ei sillä, etteikö olisi ollut aikaa, mutta sen ajan olen käyttänyt melkeinpä maaniseen neulomiseen sen sijaan, että näpyttelisin tuotoksia someen. Asia on hämmentävä, sillä joskus ennen se someen tuikkaaminen oli se paras juttu siinä tekemisessä. Nytkin pääsi siis käymään niin, että neuloin lapselle lapaset ja ennen kuin ehdin yhtä kännykkäräpsyä enempää niistä ottaan, olivatkin ne jo käytössä, likaisena ja nuhjuisena.


Ne ovat Eripari-lapaset Veera Jussilan Neulekekkerit-kirjasta, eikä niissä muuten olisi mitään kovin kummallista, mutta neuloin ne oikeasti kirjan ohjeen mukaan loopaten kärjestä varsiresoriin. En ole sukkien kanssa koskaan innostunut kärjestä aloittamiseen, vaikka sitä olen kokeillut useampaan kertaan. 4-vuotiaan lapaset on sen verran nopeat tehdä, että haastoin itseni kokeileen. Ja kyllä, sain ne tehtyä suht kivuttomasti, mutta en keksi mitään syytä, miksi lapaset olisi kätevämpi tehdä näin päin. Mutta onpahan kokeiltu.


Kirjan Eripari-lapasissa oli ajatuksena, että niitä olisi pariton määrä tai muuten vaan useita, jotta aamukiireessä ei tarvitsisi etsiä sen kummemmin pareja, kunhan laittaa kaksi ensin löytynyttä käsiin ja se on siinä. Minulla kuitenkin valitsemani värit loppuivat kesken ja sain vain kaksi lapasta, mutta ei se haittaa mitään. Saatan tehdä joskus myöhemmin lisää muilla väriyhdistelmillä.

Kokoja en juurikaan katsellut, vaan sovitin lapasta matkan varrella lapsen käteen, jotta se oli just eikä melkein sopivan kokoinen.