Ihan alkuvuodesta kaappeja siivotessani syyniin päätyi myös tilkkuvarastot. Kangasvarastostanihan 99,5 % on nimenomaan tilkkuja ja jämiä ja aina kun ostaa kankaan ja ompelee siitä jotain, niin tilkkuvarasto senkun kasvaa. Ronskilla kädellä heittelin pienimpiä ja olemattomampia soiroja pois, joista ei hyvällä tahdollakaan oikein mitään saisi. Paitsi että sain silti. Nimittäin vaaleanpunaharmaan vauvanpeiton tämmösistä reilun sormen paksuisista suikaleista.
![]()
![]()
Aloin siis kokoaan tilkuista hirsimökkitekniikalla neliöitä, jotka sitten yhdistelin toisiinsa. Oli todella hidasta ja aikaavievää, mutta mihin siinä kiire oli valmiissa maailmassa.
![]()
Eikä tämä todellakaan yhdessä illassa valmistunut, vaan oli tosiaan hyvinkin pitkäaikainen projekti. Nyt se kuitenkin on valmis ja siitä tuli tosi söpö.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Ei, meille ei ole tulossa vauvaa!!!!!!!!!!!! Mutta tein silti ja varmasti kotinsa jostain löytää, ei huolta.
Aloin siis kokoaan tilkuista hirsimökkitekniikalla neliöitä, jotka sitten yhdistelin toisiinsa. Oli todella hidasta ja aikaavievää, mutta mihin siinä kiire oli valmiissa maailmassa.
Eikä tämä todellakaan yhdessä illassa valmistunut, vaan oli tosiaan hyvinkin pitkäaikainen projekti. Nyt se kuitenkin on valmis ja siitä tuli tosi söpö.
Sulassa sovussa on sekaisin niin trikoot kuin joustamattomat puuvillatkin. Eihän se todellakaan mikään ammattilaisen tekemän näköinen ole muutenkaan, niin väliäkös tuolla. En laittanut kovikekangasta mihinkään, surruuttelin vain menemään (mitään saumoja auki silittämättä).
Taustapuolen leikkasin äitiyspakkauksen vauvapeitosta, sillä niitä on kirpparit pullollaan muutenkin. Reunat huolittelin leveällä vinonauhalla.
Hauskasti tuli kuitenkin aika pirteä peitto näinkin perinteisellä "mummotekniikalla". Vaikka tilkut on enimmäkseen tämän päivän kankaista, ei tästä kuitenkaan kovin modernin näköistä tullut, mutta ei ollut tarkoituskaan.