Pidin viime viikon jaettua pöytää kirpparilla.
Pahin pelko kirpparilla myydessä on tietysti päätyä Paskat kirppislöydöt -blogiin tai että semitutut ihmiset käyvät naureskelemassa sun tavaroita. Siksi asiasta ei sovi huudella missään vaikka se mahdollisesti voisi vilkastuttaa myyntiä.
![]()
![]()
![]()
Toinen ongelma tulee siitä että neuloo paljon itselleen ja aina ei tule sopivia tai sitten niihin kyllästyy koska pitäähän joka talveksi neuloa tietenkin uudet asusteet. Jokainen, joka vähääkään seuraa neulemaailmaa, tunnistaa tietyt mallit. Ja aina on joku Malmin kutojamummojen vastustaja joka tekee johtopäätöksen että tässä ollaan nyt tekemässä (kaikenlisäksi pimeätä) rahaa toisten neuleohjeilla. Upouutta pipoa ei haluaisi myydä tappiolla eli halvemmalla mitä langat maksoivat mutta vähänkin extraa niin joku neuleaktivisti saattaa älähtää. Hitto mitä ongelmajätettä nuo neuleet! Niinpä sitä sitten selittelyjen kanssa pyytää vitosen piposta jota ei ole kertaakaan käytetty ja langat maksoivat 8 euroa. (Käytetyt pipot myin 1-2 eurolla.)
Kolmas ongelma on se että läskit ihmiset valittaa aina ettei kirppareilta löydy heille vaatetta. Sitten kun joku läski, kuten minä, yrittää myydä vaatteitaan niin eihän niitä kukaan osta. No mutta ei se mitään, tuodaan takas kotiin ja leikellään siivousräteiksi (ja parhaimmassa kunnossa olevat menevät UFF-laatikkoon). Näillä voi pestä sit roskakaappia ja muita ällötyksiä joiden jälkeen samaista rättiä ei halua enää käyttää mihinkään muuhun. (Haha, kuvassa näkyy vain alle kolmannes mun Tolu-arsenaalista.)
Kirppikselle vietävien tavaroiden mittayksikkö on tietenkin Ikea-kassi. Vietiin yhteensä 5 aivan täyttä ja takas tuotiin vain kaksi löyhästi pakattua joten hyvä keikka oli kyseessä kuitenkin ;)
