Halla

(Vanhana Apulantafanina tekisi mieli kirjoittaa otsikoksi "Hallaa peltipurkissa", mutta olkoon nyt pelkkä Halla.)

Koko syksyn lapset ovat sairastaneet, eikä olla päästy niin paljoa retkille, kuin mitä itse tykkäisin. Viikonloppu koitti taas ja aivan pakottava tarve päästä retkelle. Joku helppo drive in -kohde jossa lapset saisivat yskiä rauhassa. No, Kotkahan on aina hyvä idea! Olin keväällä bongannut instagramista jollain millä lie kotka-aiheisella hashtagilla kuvan hylätystä rautatiesillasta. Se oli sen verran kaukana ytimestä, että normaaleilla Kotkareissuillamme (bussilla autottoman siskoni luokse) ei sinne kovin näppärästi päästäisi, joten nyt oli hyvä sauma sille, kun oltiin liikenteessä omalla autolla. Pienellä googlettamisella selvisi, että Halla-nimisellä alueella olisi aika paljon muutakin jännää, kuin entinen rautatiesilta. Olisi autiota tehdasta ja uponnutta laivaa. Ei kovin lapsiturvallisia kohteita, mutta kolmen aikuisen voimin selvittiin hyvin. Kuten kuvista näkyykin, taaperoa pidettiin rattaissa ja esikosta talutettiin tai kannettiin harteilla.

En todellakaan suosittele näitä kohteita lapsille, vaikka itse olimmekin varmoja siitä, että pystymme lasten turvallisuuden takaamaan (ja toki selitimme, että ominpäin tällaisiin ei sitten todellakaan ole mitään asiaa, mutta eipä nämä meidän lapset ominpäin muutenkaan minnekään vielä aikoihin pääse). Eli pesen käteni kaikesta moraalisesta vastuusta, jos joku tämän innostamana tänne lähtee ja putoaa sillan läpi mereen.

Sillassa nimittäin oli reikiä suoraan mereen. Puomit toki oli sillan molemmissa päissä, joten oletusarvo lieneekin, että silta on todellakin parhaat päivänsä nähnyt.

Jokin tällaisissa paikoissa kuitenkin kiehtoo, etenkin kun aiheena on rautatie ja me ollaan vähän junanörttejä.

Sillan toisesta päästä suunnistettiin kohti Hallan sahan voimalaitosta, joka siis on "hylätty tehdas".

Hieno ja kiehtova paikka päivännäöllä mukavassa seurassa, mutta tämän jälkeen lienee turha enää vinkua, että oman työpaikan (tehdas sekin) kellaritiloissa käyminen pelottaa.

Jonkin lähteen mukaan torniinkin olisi ainakin jossain vaiheessa päässyt, mutta sen verran itsesuojeluvaistomme kuitenkin toimii, että ei tullut mieleenkään sinne kiivetä.

Viimeisin ja kesyin kohteemme (vaikka romua ja lasinsiruja sielläkin ja toki hukkumisvaara) oli uponnut laiva, jota katselimme ihan vain rannasta käsin.