Pikku Kakkosen juhlanäyttely

Käytiin tänään tsekkaamassa 40-vuotiaan Pikku Kakkosen juhlanäyttely, mikä kiertää ympäri Suomea ja on nyt elokuussa Helsingissä, Annantalolla.


Näyttely painottuu valokuviin vuosikymmenittäin ja voi mikä nostalgiapläjäys se olikaan itselle ja lapset toki olivat erityisesti kohderyhmää. Valokuvanäyttelyn varrella oli kivaa puuhattavaa pikkukakkosteemalla.




En ole saanut rytmitettyä arkeamme siten, että oltaisiin varmaan koskaan katsottu Pikku Kakkosta suoraan telkkarista viidestä kuuteen. Joskus yritin, mutta nämä meidän diginatiivit eivät enää ostaneet sitä ajatusta, että se ohjelma tulee juuri sillä hetkellä ja se on sitten siinä. Olivat jo tottuneet, että Lasten Areenasta voidaan katsoa jakso silloin kun huvittaa ja lemppareita voi katsoa uudelleenkin. Ja Pikku Kakkosen sovellus on tosi ihana! Vähän on siis eri meininki, kuin omassa lapsuudessani, mutta Pikku Kakkonen on silti aivan ykkösjuttu.


Tykkään itsekin tosi paljon monista uusista Pikku Kakkosen ohjelmista. Rakastan lastenohjelmia, myönnän. Itse asiassa olin tosi iloinen kun toisen lapsen myötä saatiin taas katsella Mimiä ja Kukua (dvd:ltä tosin, ei ole juuri nyt pyörinyt Pikku Kakkosessa). En siis ole jämähtänyt vain omasta lapsuudestani nostalgisiin Rölleihin ja Pelle Hermanneihin.

On ollut myös hauska huomata, miten omat lapseni ovat pitäneet Pikku Kakkosen musiikkipätkistä (Rytmireissu ja mitä niitä on) ja kokkausjutuista sillä vastaavanlaiset olivat itselleni lapsena jotenkin tosi tylsiä ja melkeinpä vastenmielisiä. En tiedä onko taso noussut vai onko minulla vain taipumus hurahtaa kaikkeen, mistä lapseni pitävät, sillä olen nyt itsekin hoilottanut Rytmireissun lauluja (etenkin Jättipiirakoita, siinä vasta korvamato!) ja tehnyt pojan toiveesta samoja ruokia, kuin Pikku Kakkosen Riku ja Rami.




Paljon riittäisi juttua Pikku Kakkosesta, mutta sitä mun piti vain vinkata, että käykää ihmeessä tsekkaamassa näyttely Annantalolla tai myöhemmin jossain muualla. Näyttely on maksuton.